maanantai 16. huhtikuuta 2012

Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta :)

Jyväskylän ravireissulta kertyi tällä kertaa lähinnä kokemusta - kolmestatoista ponista sijoitus oli yhdeksäs ja aikakin varsin vaatimaton 3.19,1. Ja tuomaristolle voisi varmaan lähettää kiitoskirjeen hylkäämättä jättämisestä liikojen laukkojen takia ;)
Lämmitystä
Valjastuskatoksessa hengailua starttia odotellessa - tässä hommassa Hertta on sentään ihan ku vanha tekijä ;)
Etukaarteessa, Hertta jossain tuolla poniryppään seassa.
...ja Hertan tyylinäyte.


Tosiaan poni päätti sitten hyppiä laukalle jatkuvasti. Syitä voi tietysti olla monia, ensimmäisenä mieleen tuli kenkä"valinta" radalle, kun Hertta juoksi vielä talvikengässä (tosin lyhyessä hokissa, mutta hokit kuitenkin joka jalassa). Killerin rata olikin jo ihan kesäkunnossa (joskin pehmeä). Ja ylipäätään pehmeä rata nyt ei vaan sovi kaikille ja Hertalla on tosi vähän kokemusta sellaisella juoksemisesta. Ja no, viimeinen 500m tultiin 3.02 vauhtia, että ei Hertta vielä siihen pysty vastaamaan :D Tämähän oli vasta Hertan ensimmäinen startti "kovemmassa" sarjassa.

Lisäksi pohdin tuossa, että osaltaan ongelmaan varmaan vaikuttaa se, että laukkaaminen on Hertalle nykysin huomattavasti helpompaa kun mitä se esim. vuosi sitten oli. Eihän tuo raukka suurinpiirtein edes osannut lapsena laukata (no, ei se kyllä osannut ravatakaan, kun ei se tehnyt muuta ku syöny ja maannu, mieluiten yhtä aikaa). Nyt kun voimaa ja lihasta on tullut lisää, on se laukankin ylläpitäminen helpompaa, joten sitä on mukavampi painella :D

Summa summarum, ponissa tai treenissä ei oo mitään vikaa, mutku ympäristötekijät ja olosuhteet jja jja jja.. Eiks se niin mee aina? ;) Joka tapauksessa, toimintasuunnitelmana on vaihtaa kesäkenkiin asap, laukat alas _heti_ lenkillä ja toukokuun puolella hiitille kokeilemaan mikä on meininki. Tässä nyt mitään sopivia startteja ole muutenkaan tiedossa, joten hyvää aikaa treenata siis... Eli ei muuta ku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Superkukka!

Hertalla oli tänään vapaapäivä, koska eilinen treeni meni huippuhyvin (..ainakin sitä edellisen kerran fiaskoon verrattuna), huomenna käydään perinteiden mukaan testaamassa kaasu ja jarru pienellä lenkillä ja ylihuomenna onkin sitten jo startti! Päästään paalulta lähtemään, saa nähdä miten käy :)

Tänisen palkkapäivän kunniaksi koukkasin tallille Villit-hevostarvikeliikkeen kautta. Mukaan tarttui pojille pari säkkiä rehua (Krafft Groov 90), uusi pullo vitamiinia ja lisäksi metallinen hikiviila, jolla ois tarkoitus antaa ponien karvoille kyytiä.

Ensimmäiseksi uhriksi pääsi Kukka ja kyllähän sitä karvaa lähtikin! Tosin eipä se harjaamalla (tai viilaamalla..) lopu, mutta onpahan sitä nyt ainakin tukoittain irroitettu. Puhuin pikkuveikan ympäri tulemaan kuvaamaan, kun lähdettiin kärryttelemään. Tällä kertaa pysyttiin visusti Kukkasen mukavuusalueella, eli pihatiellä ja isommalla tiellä menemättä sataa metriä kauemmas "kotiristeyksestä".



Korvia ei ole tosiaan pidetty enää kiinni, mutta silmälaput pysyy visusti päässä. Kuolaimenakin on Hertan kuolaimia astetta kovempi ohut sweet iron kolmipala. Alkumatkasta otettiin pysähdyksiä (ja parit protestipukit) ja tuohon isommalle tielle päästyä otettiin sitten ravi- ja käyntipätkiä ees taas.

Kukalla on kyllä jännä ajaa vähän reippaampaa ravia, kun kokoajan on semmonen fiilis, että se saattaa singota ihan mihin suuntaan tahansa ihan milloin vain. Napattiin yksi videopätkäkin, jossa näkyy noita sivuloikkia pari kappaletta:

Mutta siis edelleen, kunhan tuo poni saadaan kulkemaan suoraan ja kilometrin verran edes noita vauhteja mitä se tänään meni niin jää Hertta aika äkkiä kakkoseksi! Ja eipä Kukka ihan nollakuntoinen onneksi ole, kun se on koko ikänsä ollut vähän "ikiliikkuja" mallia, siinä missä Hertta vietti vielä kaksivuotiskeväänä aikansa mieluiten maaten pää heinäkasaan päin, että voi rauhassa syödä samalla..

Loppuun vielä muutamat (toivottavasti) viimeiset talvifiilistelykuvat, sulais jo nuo loputkin lumet pois!



Palaillaan viimeistään sunnuntain ravien jälkeen! :)

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Neiti kevät on tullut takaisin...

..alkaa nimittäin tällä mäellä huomata, että tallissa on kaksi oria ja kaksi tammaa!

Tai no, tänään Hertta onnistui karkaamaan orien aitaukseen ja Kuismahan vallan innostui vierailemaan tulleesta kaunottaresta. Minkin katsoessa huuli pyöreänä vierestä Kuisma yritti kovasti pomppia Hertan selkään... Onneksi Hertta on lepakkoponi ja väisteli parhaansa mukaan. Hauskin ylläri olikin edessä sitten kun menin nappaamaan Kuisman kiinni, mamman pieni nallekarhu ei nimittäin malttanutkaan kävellä neljällä jalalla... Lupaa erittäin hyvää kuun lopun näyttelyille siis. No, vielä naurattaa, kohta varmaan enää ei jos vastaavat kohtaamiset saavat jatkoa.

Kevättä oli rinnassa kyllä neideilläkin. Ensin kävin ajelemassa Kukan kanssa lyhyen lenkin. Kukan status on vielä aika vahvasti "koulutusvaiheessa" enemmän kuin treenissä, joten lähinnä ollaan haettu rohkeutta kulkea ihan ite kärryjen edessä. Korvia en ole enää pitänyt kiinni, koska kärrien kolina ei enää aiheuta kauhistusta, mutta silmälaput sillä kyllä on. "Kotitie" sujuu jo ihan mallikkaasti, tien varteen ilmestyneet puupinotkaan eivät tänään aiheuttanut ihmetystä (tosin, metsätöiden jäljiltä tielle ilmestynyt oksa sitten sitäkin enemmän), mutta ensimmäinen stoppi tuli, kun pihatieltä pitikin kääntyä "väärään" suuntaan.

Aikaisemmin Kukka on tehnyt vain rohkeuden keräys stoppeja (eli pysähtynyt puhisemaan pelottaville jutuille ja sitten jatkanut matkaa), mutta tänään neiti kokeili myös ojaan peruuttamista. Onneksi tuli kokeiltua nyt kun ojat on vielä täynnä lunta, joten matka stoppasi penkkaan eikä pohjalle :)

Vauhtia Kukalta kyllä löytyy, ensimmäinen haaste lienee vain saada se juoksemaan suoraan, stoppailematta ja ihan kaikkea kyttäilemättä (ja ehkä myös niin, että miun ei tarvii kokoajan pelätä sen lähtevän ryöstämään suuntaan X). Kunhan lumet sulaa metsäteiltäkin niin miulla on kyllä jo hyvä "peruslenkki" mielessä ja uskon, että menokin tasoittuu rutiinilla ja alkuun sillä, että päästään tekemään samaa lenkkiä tutussa ja "turvallisessa" ympäristössä.

Ainiin ja nähtiin myös auto. Peräkärrillinen auto. Joka onneksi hiljensi vauhtia niin paljon, että ehti pysäyttää ennen kuin Kukka päätti yrittää hypätä sen alle.
Kukkasen menoa melkein vuosi sitten :) (Mukana menossa myös Kuisma)


Kukan lenkittämisen jälkeen ajattelin lähteä rentouttavalle ajelulle Hertan kanssa (koska normaalisti kuntolenkkimme koostuu siitä, että otan ohjat käteen ja kerron ku pitää kääntyä, muuten Hertta saa juosta mielensä mukaan). Ensin kohtasimme tiellä saman auton, jonka alle Kukka oli pyrkinyt. Autoilija kohteliaasti pysäytti ja ehdin jo hymähdellä, kun Hertan kanssa nyt tarvitse edes vauhtia hiljentää autojen tullessa vastaan. Kyseinen valkoinen Opel oli kuitenkin ilmeisesti joku itsetuhoisten ponien magneetti, koska Hertta teki ihan samat muuvit kuin Kukkakin. Siis Hertta, jonka kanssa voi huoletta lyllertää tiellä puurekan tullessa vastaan tai aura-auton mennessä ohi...

Noo, parisataa metriä autoepisodin jälkeen Hertta sitten päätti että on ihan ookoo pistellä kiitopukkilaukkaa menemään ja vähät välittää kaikista komennoista. Lopulta päätin sitten kokeilla Pompun kanssa joskus hyväksi koettua kikkaa ja käskeä ponia pinkomaan niin kauan, että hiljentäminen rupeaa kiinnostamaan. Puolisen kilsaa ja yksi ylämäki myöhemmin Hertta olikin jo sitten ihan suostuvainen siirtymään raville... Kotiinpäin tullessa tuli kyllä sitten aivan mahtavia reippaampia pätkiä.. Siis ihan ravia vaan :) En kyllä oo koskaan ymmärtänyt mitä ihmisen pitää tehdä Shetlanninponille saadakseen siitä laiskan ;)

Hertan kevätmeininkejä viime vuodelta.

..ja vuodelta 2009, jolloin sen kanssa sai vielä näyttelykehissä miettiä, että miten hyvin tarina ruokkivasta kädestä ja sen puremisesta oli mielessä..


Semmosta tänään siis, tulipahan leikittyä ponien kanssa ihan urakalla. Niin ja toissa viikonloppuna tuli itsekin kivuttua hevosen selkään pitkästä aikaa:


ps. viisi yötä starttiin on, laskin taas kerran aivan itse :)