Bromance!

Ilpo saapui kotiin viime lauantai-iltana! On se vaan söpö. Ja pieni, ainakin Kuismaan verrattuna :D Ponipojat ovat tulleet tosi hienosti toimeen keskenään ja noista on kyllä tulossa ihan samanlainen parivaljakko kuin Kukasta ja Hertasta.. Eli toinen (=Kuisma) on Hertta-junior, joka rymyää vähän milloin missäkin, ei oikein pelkää mitään ja keksii välillä mitä uskomattomimpia tempauksia. Ja vastaavasti Ilpo on sitten Kukkamaisen kiltti, vähän syrjään vetäytyvä ja ujo. Pari kuvaa Ilpon ekasta ulkoilusta:

Sumua

Eilen sain pitkästä aikaa viettää oikein pitkän kaavan mukaista poneilupäivää, kun ei tarvinnut muuta kuin kävästä töissä heti aamusta :) Ponien etsiminen laitumelta oli kyllä ihan mielenkiintoista, kun näkyvyys oli sumun takia varsin vähäinen:

...Mutta löytyihän nuo karvapallot sieltä sitten! Kuisma on ihanan seurallinen varsa, se on noista meidän karvanopista aina ekana tulemassa vastaan. Lisäksi Kuisma on myös yleensä ottaen varsin helppo ottaa kiinni myös laitumen aidan väärältä puolelta (..jonne se taas eilen päätyi), menee vaan kyykkyyn ja vähän aikaa lässyttää niin poni on jo vieressä seisomassa :D Saa nähdä miten kauan tuota kikkaa voi käyttää, ennen kuin poni tajuaa joutuvansa kiinni.. Suurella mielenkiinnolla odotan myös Kuisman tulevaa murkkuikää, sillä ainakin vielä se on mitä herttaisin pieni poninalku.

Kuisma ja Kukka innostuivat poseeraamaan kameralle myös vierekkäin (ja kerrankin niin kaukana kamerasta, että niistä jopa sai kuvan!). On niissä vaan kyllä aika paljon samaa näköä! Samanlaiset bambisilmät molemmilla <3

Tuo Kuisman päämerkki on muuten aika hauska, sehän ilmestyi vasta karvan vaihtuessa (..tai sitten joku on käynyt vaihtamassa miun varsan!). Tässä heinäkuun alussa otetussa kuvassa ei vielä näy kuin pari hassua valkoista karvaa:

Yritin tunnistajan papereista saada jotain selkoa, että minä merkkinä ne on tuon tunnistaneet (tai lähinnä, että onko ne vaan sekakarvoja vai tähdenaihe tms.), mutta ne paperit oli täytetty semmosilla harakanvarpailla, että nähtäväksi jää. Joku merkki siihen oli kuitenkin laitettu :D Ja tosiaan eilen oli Kukan vuoro päästä töihin! Mahdollisesti ensi viikonloppuna olisi nimittäin Kukkasenkin aika saada ratsastaja selkäänsä, joten eilen juoksutin Kukkaa satula selässä, ettei esim. kyljillä hölskyvät jalustimet tulisi ihan niin suurena yllätyksenä myöhemmin. Vasemmassa kierroksessa Kukka kulki hienosti (mitä nyt vauhti kiihtyi aina vähän talliin päin juostessa..), oikeassa tuli sitten varsin näyttäviä pukkisarjoja. Tosin pukit vaikutti enemmänkin olevan liiasta innosta kuin Kukalle tyypillisestä (pako)kauhusta johtuvia, koska pyydettäessä neiti poni myös hidasti ja rauhoittui... Ja tulipahan ainakin todettua taas miten erilaisia nuo minun tammat on, Hertta kun ei laukkaa oikeastaan ollenkaan (..paitsi silloin kun joku menee raviradalla ohi..) ja Kukka taas esitti oikein hienoja ja tasapainoisia pätkiä laukkaa liinassa :) Selkeesti siis Hertta on raviponi, ja Kukasta pitää tehä ratsu!

Hertan kanssa käytiin vielä iltapäivästä hölkkäilemässä n. 45min lenkki. Toinen takakenkä alkaa vaan olla aika heikoissa kantimissa ja kengittäjästä ei ole hetkeen kuulunut mitään, joten toivottavasti viimeistään ensi viikolla saadaan uudet (talvi)kengät alle ja päästään taas kunnolla treenaamaan :) Seuraava sopiva startti kun olisi jo ensi kuun alussa Kuopiossa! ps. tallikissa-Bätmän on jälleen palannut vahvuuteen. Tai siis onhan se nyt enemmän ja vähemmän pihassa pyörinyt koko kesän, mutta nyt ilmojen kylmettyä Pörri jaksaa käydä ulkona ehkä kerran päivässä.. Muuten aika meneekin lokoisasti nukkuessa joko omassa laatikossa, tai tallin vintillä heinäpaalien päällä!

Loimaan tuloksia ja Hertan askartelupaskarteluja

Ei sitten mennytkään viikonloppu ihan suunnitelmien mukaan, kun meiltä peruuntui kyydit Loimaan rotunäyttelyyn ja jätin sitten Hertan kokonaan pois (..harmi sinänsä, meidän Lady Gaga kostyymit ois ollu just hienot senior handler luokassa.. ;<).

Mutta Ilpon kasvattaja otti onneksi Ilpon mukaan näyttelypaikalle ja miun tehtäväksi jäikin sitten vaan jännitellä täältä kotoa käsin tuloksia! Ilpo oli luokassaan toinen ja palkittiin ykköspalkinnolla!! Lisäksi Ilpon lähisukulaiset pärjäsivät niin ikään hienosti, mm. Ilpon isän Kanteborgs Winstonin jälkeläisryhmä sai kultaa, Ilpon "kolme neljäsosaa veli" K. Igor (i. Kanteborgs Winston, e. Lindåsens Indra joka on Ilpon emän emä) oli BIS 3, Ilpon emän emän jälkeläisryhmä palkittiin myös kullalla jne... Ylipäätään Ilpon kasvattajan ponit pärjäsivät upeasti, sillä BIS-kolmikosta ei muita löytynytkään ;) Toivottavasti jollekin paikan päälle päässeelle kuvaajalle on Ilpokin eksynyt kameran eteen, eli lisäilen kuvia tännekin heti kun semmoisia löydän :)

Ilpon pitäisi nyt sitten uuden suunnitelman mukaan kotiutua parin viikon sisällä.

Sitä odotellessa Hertta järjestääkin pientä väliohjelmaa! Hertallehan ei mitkään valmiit "lelut" käy, vaan se keksii sille päälle sattuessaan vähän omaa ohjelmaa karsinassa. Vesiämpärin kanssahan meillä on ollut erinäisiä ongelmia, kun tuo ihana (..ja kiltti.. ja kaunis.. ja viisas.. ja muutenkin täydellinen) riiviö nostelee ämpäriä ulos ruokakupista. Ensin ruvettiin köyttämään ämpäri seinään kiinni. Sitten vaihdettiin muoviämpäri metalliin (..niistä ei irtoa kahvat niin helposti). Sen jälkeen vaihdettiin paalinaru vähän paksumpaan köyteen, koska paalinarun nyt saa tarvittaessa vaikka järsittyä poikki:


Tällä hetkellä ämpäri ei ole irronnut muutamaan viikkoon, koska solmut on karsinan ulkopuolella (eli Hertta ei pääse avaamaan niitä, sillä senkin se osaa...) ja naru tarpeeksi paksua.

Mutta nyt neiti poni oli sitten keksinyt uuden hauskan jutun. Ilmeisestikin protestina laihdutuskuuristaan Hertta on alkanut järsiä tietään viereisen karsinan ruokakupille (jossa siis majailee tällä hetkellä Kuisma):


Varsin kova missio näyttäisi olevan päällä, koska nuo tuhot on tulleet parissa päivässä. Alemmasta laudanvälistäkin on vähän yritetty mennä läpi... Nyt sitten suihkuttelin kyseisen alueen ensi hätään tervankusella (tervan poltossa syntyvä nestemäinen sivutuote, jota meillä käytetään kesäaikaan myös hyönteiskarkottimena...), että saa nähdä vieläkö tuo termiitti jaksaa vaivautua sitä järsimään. Seinien syöminen saisi kyllä mieluiten loppua yhtä nopeasti kuin se on alkanutkin, kun en ihan välttämättä haluaisi että esim. naapurikarsinassa majaileva Kuisma keksisi sitä... :f

Ja tosiaan tarkennuksena vielä, että ei Herttaa nyt ihan nestepaastolla pidetä vaikka se dietillä onkin. Iltaheiniä on vaan annettu vähän vähemmän kuin aikaisemmin :D Hertta on kuitenkin kohtuullisen tarkka saavutetuista linjoistaan ja ruokakupin alunen näyttääkin useimmiten tältä:

Hertta-paran ruokakupissa kun on reikä (..koska siinä oli muovitulppa, mutta joku imbesilli-poni repi sen hampaillaan irti niin monta kertaa että se hävisi...), niin sen allehan tippuu kauranjyvä jos toinenkin! Mutta Hertan kaltaiset fiksut ponit onneksi tietää, että heinät sivuun siirtämällä ja puruja varovasti puhaltamalla saa purut siivottua pois tieltä, jolloin purua vähän painavammat kauranjyvät jää lattialle...

Summer's gone

Apua kun taas on jäänyt bloggailematta :o Kauheasti on tapahtunut, mutta jospa koittaisin vaikka ihan nopeesti kerrata taas pari kuukautta samaan viestiin ja jatkossa yrittää sitten päivitellä vähän enemmän reaaliajassa!

RIP Pohemi 18.5.1992-20.9.2011


Pomppu siis lähti vihreämmille laitumille reilu kuukausi sitten. Vaikka Pomppu olikin vielä korvien välistä ihan sama jurnu viimeiseen päivään saakka, alkoi liikkuminen varsinkin aamuisin käymään niin hankalaksi, että todettiin paremmaksi päästää vanha sotanorsu laukkaamaan taivaslaitumille. Viimeisen kesänsä Pomppu sai kuitenkin viettää onnellisesti oman laumansa johtajana.

Tulipahan muutama joskus aikoja sitten Youtubeen ladattu videokin vastaan, joissa muutama pätkä meidän yhteiseltä uralta:




Nyt ei siis tallissa majaile enää yhtäkään hevosen mittoja täyttävää karvakorvaa, eikä näillä näkymin ihan hetkeen ole semmoista tulossakaan. Sen sijaan ensi viikonloppuna lähdetään hakemaan kotiin Kuismalle painikaveria, eli saman ikäistä orivarsaa Kaunisrannan tilalta! :)


Hertta aloitti viimein raviuransa! Takana on nyt kaksi starttia, 18.9. Lahden poniraveissa ja 26.9. Jyväskylässä. Juttua näistä riittäisi varmaan parin blogitekstin verran, mutta tiivistettynä en ehkä voisi olla enempää ylpeä hienoimmasta Herttalapsesta! ^^ Hertallahan ei ollut ennen ekaa starttia ajettu porukassa ollenkaan, mutta siellä se jolkotteli menemään muiden seassa kuin ois tehnyt sitä aina! Tällä hetkellä ennätyksenä on siis 3.20,0 ja voittosumma on kertynyt kokonaiseen kolmeenkymppiin, kun Lahdesta irtosi heti hienosti nelossija ja Killerilläkin Hertta oli kuudes :) Iso kiitos Hertan "menestyksestä" (.. ;D) kuuluu Lindalle, joka on Herttaa ajanut molemmissa lähdöissä. Näillä näkymin seuraavan kerran kipitellään kilpaa joulukuun alussa Kuopiossa.


Ja kesän aikanahan Hertta on ottanut myös ratsun hommia haltuun, Essi on käynyt pari kertaa sen kanssa pyörimässä tuossa pellolla. Ja luonnollisestikin Herttahan toimii tässäkin lajissa hienosti ;) Ravaamaan päästiin jo ensimmäisellä kerralla, ja liiallista reippautta lukuun ottamatta ei Hertasta ratsunakaan ole ollut suurempaa valittamista.

Kuvassa siis Hertta ekaa kertaa elämässään ratsastajan kanssa! :)

Kukka on aloitellut ajoponin uraansa mammaloman jälkeen. Ponineidin hieman pöljän luonteen ansiosta odotukset käyttöponin urasta ei ole ihan kauhean korkealla olleet, mutta ollaankin päästy yllättymään iloisesti! Ensimmäisellä ajokerralla (tai no, oli Kukalla kerran kärrit perässä 50m matkan 3v. keväällä) poni otti muutamat kiitolaukkapyrähdykset (koska kärrit kolisee ja ne on ihan kauheet ja sit kun juoksee vähän kovempaa ni ne kolisee viel vähän enemmän ja on viel kauheemmat...), mutta sen jälkeen Kukasta onkin ruvennut kehittymään ihan potentiaalisen oloinen valjakkoponi! Kuvassa Kukka kolmatta kertaa kärrien kanssa liikenteessä:


Yleisille teille Kukan kanssa ei ole ihan äkkiä suunnitelmissa lähteä, mutta iskä on jo raivannut peltojen ympäri kivan "pihatien", joka tullaan talvellakin pitämään aurattuna :) Ensi keväänä onkin varmaan kamalat pohdinnat edessä Kukan osalta, että astuttaisiko sen vai jatkaisiko treenaamista vai miten.. No, aika näyttää!

Kuisma The Kaalimaankakara on viime aikoina keksinyt omasta mielestään kauhean kivan harrasteen. Se nimittäin ryömi(i) aitojen ali. Viikon verran sitä sai olla pyydystämässä aidan väärältä puolelta, mutta nyt Kuismeliini on pysynyt jopa kolme päivää taas kiltisti aitauksessa! \o/ Vieroitus on mennyt hyvin, Kuisma nukkuu jo reippaana poikana yöt omassa karsinassaan ja ensi viikon jälkeen rupeaa päivätkin kulumaan mammasta erossa, kun Ilpo tulee Kuisman seuraksi uuteen aitaukseen. Aitauksesta karkaamisten yhteydessä herra poni onkin saanut sitten hyvää talutusharjoitusta ja Kuisma kulkeekin jo oikein mallikkaasti narun päässä (..mitä nyt välillä käy makaamaan kun rupee v*tuttamaan... :D):


Tunnistajakin kehui Kuismaa oikein fiksuksi ja vahvajalkaiseksi varsaksi!


Ensi viikonloppuna on sitten ohjelmassa Loimaan näyttely, jossa Hertta ja Ilpo on esittelemässä itseään enkkutuomarille ja Hertan kanssa ollaan lisäksi ilmottauduttu senior handler luokkaan. Hertan kanssa näyttelyluokassa on suurimpana tavoitteena että tuomari ei ihan nauraisi meitä pihalle (..sitäkin kun on joskus käynyt... :D). Ja tietysti suurella mielenkiinnolla odotan Ilpon näyttelydebyyttiä ja ylipäätään kyseisen karvakorvan näkemistä ensimmäistä kertaa sitten oliko se kesä- vai heinäkuun! Näyttelyn jälkeen napataan sitten tosiaan Ilpo meille :)

Viimeisen kolmen kuukauden kuulumiset yhteen viestiin tiivistettynä...

Onpas nyt bloggailu jäänyt taas ihan hunningolle. Eli kertauksen paikka!

Pomppu
Pompulle kuuluu samaa vanhaa, lähinnä syömistä ja läskeilyä siis. Maaliskuussa Mursulta otettiin kengätkin pois. Pari viikkoa sitten innostuin kuitenkin vähän muistelemaan ratsastelun saloja:




Jäykkähän Pomppu tietysti oli kun sen kanssa ei ole suuremmin treenailtu vuoteen, mutta kyllä sieltä ihan kivojakin pätkiä lopulta löytyi. Oma istunta vaan mennyt ihan mahdottomaksi taukoilun takia, jos tässä joskus vielä meinaa ratsastusta enemmän harrastaa niin pitäisi varmaan ottaa suunta lähimpään ratsastuskouluun.. :D

Hertta
Hertan kanssa käytiin huhtikuussa mätsäreissä ja agilitykilpailuissa. Niistä kuvia täällä. Mätsärissä saatiin sininen ruusuke, mutta arvio oli oikein positiivinen. Eniten kyllä harmitti, että ravi (josta olisin eniten arviota halunnut..) jäi esittämättä oikeastaan kokonaan, koska kehän pohja oli jäätä ja loskaa.

Ensimmäiset agilitykilpailut menivät oikeinkin hyvin, oltiin kolmanneksi viimeisiä lähtijöitä ja melkeinpä kaikilla meitä ennen menneillä oli ongelmia joidenkin esteiden (erityisesti renkaan) kanssa. Päätin siis lähteä ihan rauhassa yrittämään edes kaikkien esteiden läpäisyä ja Herttahan käyttäytyi oikein hienosti! Renkaaseen jalat meni heti (..olihan sitä kotona harjoiteltukin ainakin viidesti..), mutta pieni viivästys tuli, kun neiti keksi ruveta nostamaan toista jalkaansa ilmaan renkaan sisällä. Joka tapauksessa, tehtiin oikein siisti suoritus ja lopulta oltiin kolmansia (kaksi meidän jälkeen lähtenyttä tekivät paremmat ajat). Tärkeintähän ei kuitenkaan ole voitto, vaan shetlanninponien kolmoisvoitto, kun luokka oli yhdistetty hevosten kanssa ;)

Heepsi on liikkunut nyt nelisen kertaa viikossa. Suuremmilta ongelmilta ollaan vältytty, suunnilleen kuukausi sitten Hertta oli nirhaissut kainalonsa johonkin ja haava sattui ikävästi juuri mahavyön kohdalle, mutta mahavyön pehmusteen ja jonkun lääkekaapista löytyneen mysteerivoiteen (..no jotain turskanmaksaa siinä oli ainakin) avulla haava parani ihan muutamassa päivässä. Hokkikenkien kanssa pienenä ongelmana oli myös, että kovemmissa vauhdeissa Hertta välillä lyö takajaloilla etujalkoihin. Ilman hokkeja "napsumista" ei ole kuulunut, mutta jostain pitäisi varmaan koittaa keksiä tuolle riittävän pienet putsit etujalkoihin.

Niin ja no Hertan maha on nyt sitten alkanut myös kasvaa samaa tahtia vihreän ruohon kanssa.. :D



Kukka
Kukan laskettu aikahan oli tosiaan 11.5. (tai jotain niissä main), joten me lähdettiin kaveriporukan kanssa pääsiäisviikolla Ylläkselle. Tiistai-iltana tallilta lähtiessäni nostelin vielä Kukan häntää ja tutkailin sitä muutenkin miettien, että pitänee varmaan ettiä jostain vähän tietoa, että missä vaiheessa ne varsomisen merkit pitäisi oikein ruveta näkymään. Niin ja pehkujakin oli raahattu Savitaipaleelta vintille ihan vain odottamaan Kukan varsomista..

Maanantaiaamuna (jolloin olimme siis tekemässä lähtöä takaisin etelää kohti) äippä sitten soitti ja ilmoitti, että iskän mennessä talliin siellä oli normaalimiehityksen lisäksi ollut kuiva orivarsa! Eli "Totally Awesome Sarkid" aka Kuisma näki sitten päivänvalon melkein kolme viikkoa etuajassa..



Yläkuvassa Kuisma alle vuorokauden ikäisenä, alakuvassa Kuisma tänään, eli 4 päivää vaille 1kk!

Tässä siis tärkeimmät, lisää ajatuksia Kuismeliinin elämästä tulossa piakkoin - ainakin ehkä! :)

Parin viikon kuulumiset

Juu eipä sitten olla ihan neljää kertaa viikossa päästy ajelemaan :D Viime viikolla ja sitä edellisellä Hertta liikkui kolmesti viikossa, molemmilla viikoilla kerran suunnilleen tunnin vähän reippaamman lenkin ja muuten ihan rauhaisasti käyntiä. Yli kahdenkymmenen asteen pakkasilla ei oikein voi lähteä juoksulenkkiä heittämään..

Tänään oli pakkasta alle 15 astetta(!), joten käytiin heittämässä n. 50min lenkki. Matkalla nähtiin mm. linja-auto, tyhjä puurekka ja tavallinen henkilöauto, joka tuli vastaan tossa todella kapealla pihatiellä. Eniten ihmetystä aiheutti kuitenkin kaksi kävelijää, jotka tuli vastaan :D

Kukka sen kun leviää, kävin hakemassa sille tänään protskurehua ja koko porukalle vitamiinikuurin, kun karvan lähtö alkaa ilmeisesti nyt. Seuraava projekti lienee löytää Hertan takajalkoihin sopivat kengät...

Muutama pari päivää sitten otettu kuva pitänee vielä tähän tunkea (vaikka samat löytyy kyllä naamakirjastakin..), Pomppukin voi siis edelleen hyvin ja paksusti, vaikka sitä ei näissä näykään kuin taustailemassa. Isukin ratsastusinnostuskin on vähän lopahtanut, kun Pomppu oli viimeeksi rikki (..ei jostain syystä suotunut menemään umpimetsään, missä on yli metri lunta.. :D). Pitäisi varmaan ite koittaa kivuta sinne selkään jossain vaiheessa..

Hertta liikkui viime viikolla kolme kertaa reen edessä ja kerran taluttaen. Loppuviikosta käytiin ensin ajamassa kokeiluluontoisesti ilman silmälappuja, joka olikin niin hyvä idea, että ei ihan heti uudestaan lähdetä kokeilemaan. Sunnuntaina käytiin sitten normaalivarustuksella n. 50min lenkki. Molemmilla kerroilla meillä oli myös suuri tehtävä, kun piti viedä roskapussi reen kyydissä parin kilometrin päähän roskalavalle. Ensimmäisellä kerralla meillä oli pieniä vaikeuksia, mutta tokalla kerralla Hertta jo muisti, että sen tehtävä on seisoa paikoillaan sillä aikaa kun mie vien roskat.

Eilen kotiin päin tullessa vastaan tuli myös aura-auto, joka vei yli puolet tien leveydestä. Nousin varmuuden vuoksi pois kyydistä taluttamaan Herttaa suun pielestä ja ponista kyllä huomasi, että se jännitti isoa konetta, mutta muutamaa paikalla steppaus askelta lukuun ottamatta se oli kuitenkin suht rauhallisesti.

Niin ja Heepsi sai myös uuden loimen eilen, kun sain askartelupaskartelut valmiiksi ja kahdesta fleece-viltistä muotoutui erittäin tyylikäs riemun kirjava hirviökuosinen kuivatusloimi :) Pitää postailla kuvia joku päivä, kunhan muistan ottaa kameran tallille.

Se onkin helmikuu jo!

Eilen käytiin Hertan kanssa lenkillä kävellen, äippä lähti Elli-koiran kanssa seuraksi. Menomatkalla Hertta oli vähän pässi, se käveli miun selän takana ja mulkoili korvat luimussa, mutta heti kun käännyin tai pysähdyin niin ponikin pysähty seisomaan korvat hörössä :D Lisäksi sitä sai puolet menomatkasta käskeä kävelemään reippaammin ja esimerkiksi vanhan kaupan pihalla olevat roskalavat aiheuttivat kauheaa ihmetystä, vaikka niistä on ajaen menty ohi monta kertaa.. Takaisin tullessa muuttui sitten ääni kellossa ja Heepsi oli lievästi sanottuna pörheänä.

Lisäksi ihan loppumatkasta vastaan tuli haketta tai jotain muuta vastaavaa kuljettanut rekka, jolla oli perässä kolme isoa ja kolisevaa konttia. Lievästi teki mieli panikoida ja juosta ponin kanssa lähimpään ojaan, mutta yritin sitten ajatella, että jos minä en tee aiheesta numeroa, niin ehkä ponikaan ei tee (..tai ainakaan en itse opettaisi sitä pelkäämään isoja rekkoja). Talutin Hertan kuitenkin toiselle puolelle tietä, että saisimme vähän enemmän tilaa väliin ja pyysin sitä kävelemään reippaasti eteenpäin koko sen ajan, kun rekka ohitti meitä. Hertta säpsyi vähän konttien kolinaa, mutta pysyi kuitenkin tosi kivasti miun vierellä, eikä ollut katoamassa maan päältä minnekään. Rekkahan kävi sitten vain kääntymässä n. 50m päässä olevassa risteyksessä... Takaa en halunnut rekan meitä ohittavan, joten juostiin sitten pieni pätkä lähimpään tien risteykseen, jossa käänsin Hertan katsomaan, kun rekka meni ohi. Niin ja muistin tietysti kertoa Heepsille, että se konttien kolina johtui vain siitä, että huonosti käyttäytäytyvät Hertta-ponit päätyy sinne sisälle ja siellä ei ole oikein mukavaa >:p

Tänään käytiin ajelemassa n. 50min ja Heepsi oli taas maailman hienoin ponineiti! Tarkoituksena olis ruveta ajelemaan (tai muuten liikuttamaan) Hertta nelisen kertaa viikossa, kun sillä tammikuu ajettiin n. kolme kertaa viikossa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin maaliskuussa ajellaan sitten 4-5krt viikossa, jonka jälkeen katellaan sitten missä vaiheessa treeniä ollaan menossa :) Ja huomasin eilen, että Harjun rotunäyttely menee tänä vuonna miun Lapin reissun kanssa päällekäin, joten se jää siis meiltä väliin.


Ai niin ja tosiaan! Ryydman on ruvennut pitämään ihan kunnolla meteliä Kukkasen mahassa. Varsinkin iltaisin liikkeet näkeekin ihan selvästi ja ne siis luonnollisestikin myös tuntuvat (parhaiten mahan alta vähän oikealta puolelta). Kukka mulkoilee välillä mahaansa maailman suloisimmalla "wtf" ilmeellä :D

Käytiin tänään Heepsin kanssa taas ajelulla. Tarkoitus oli tehdä pitkä lenkki ja mentiin tuota autotietä pitemmälle kun mitä ollaan koskaan menty, mutta siitä huolimatta oltiin takaisin tallin pihassa 35min sen jälkeen kun lähdettiin?! Tosin asialla saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että tuo pimpelipom-poni pisteli taas kotiinpäin tullessa varsin vauhdikasta ravia. Itseasiassa yhden suoran päässä jarrutusmatka oli varmaan lähempänä 50m kun toisesta päästä tulikin auto vastaan, ja taas kävi mielessä että pitäisiköhän tuolle kehittää jotain vahvempaa jarrua. Toisaalta kun varusteurheilu kuitenkin on aika loputon suo, ja Hertta on kyllä tosi herkkä silloin kun malttaa kuunnella. Eli tuumaillaan...

Iinan vinkistä päätin sitten ilmoittaa Hertan mätsäreihin ja agilityyn Rautjärvelle. Itse kilpailut on vasta huhtikuun alussa, mutta henkinen valmistautuminenhan pitää aloittaa ajoissa.




Herttahan on siis synnynnäinen agilityponi ;) Tosin rata sisältää myös etujalkojen laiton renkaan sisälle, joten sitä pitänee harjoitella vielä. Joskus pari vuotta sitten se kyllä onnistui, joten eiköhän se saada onnistumaan nytkin :D

Vähän kyllä pitää purnata taas siitä, että kutsun mukaan agilityradalla pitää ponin olla suitsittuna (ainakin Hertan kanssa mentäisiin mielummin riimulla ja narulla) ja ylipäätään ponin pitää olla suitsittuna koko ajan näyttelypaikalla. Eli eipä tarvitse taaskaan käyttää Hertan näyttelyriimua :(

Niin ja tosiaan agilitystä vielä, kutsun mukaan raippa ja makupalojen anto radalla on kiellettyä. Tämä nyt ei sinänsä suuri ongelma ole (vaikka tosin olen jalkojen laiton renkaaseen opettanut aiemmin antamalla raipalla merkin liikuttaa etujalkoja, koska niitten koipien nostaminen renkaan sisälle on musta vähän liian helppoa :D), mutta vähän hippeilyltä vaikuttaa silti. Raippa on kuitenkin merkinanto-, eikä rankaisuväline.

Ja makupalathan ei meille myöskään ole mikään ongelma, kun nuo ponilapset ei ole koskaan mitään ruokaa suoraan kädestä saaneet. Tästä päätöksestä olen jokseenkin ylpeä, sillä ponit oppii niin hämmentävän nopeasti "kerjäämään" niitä makupaloja maastakin (ts. kun menen tarhaan makupalojen kanssa ponit rupeaa vaan tutkimaan maata edessään, koska ne on tottuneet löytämään leipäpalansa edestään :D), että eiköhän nuo molemmat osaisi järsiä käsiä ja taskujakin, jos ne sieltä luulisivat jotain ruokaa saavansa..

Iskä on nyt mitä ilmeisemmin innostunut ratsastamisesta, tai ainakin siitä, että hevosen kanssa pääsee metsään ilman että siellä tarvitsee itse ruveta kahlaamaan lumihangessa. Tosin se vois kyllä vielä innostua tästä hevosharrastuksesta ihan niin paljon, että laittais itse hevosensa kuntoon ratsastamaan lähtiessä :D

Isukki lähti siis Pompun kanssa metsään ja mie lähdin Hertan kanssa rekiajelulle. Kukka jäi sitten yksin talliin (koska aitauksessa on tällä hetkellä pieniä aukkoja kun langat ovat peittyneet lumen alle..) ja huusi siellä kuin pieni sika kun poistuttiin Hertan kanssa sieltä, mutta oli se kuulemma jo rauhoittunut siihen mennessä kun iskä ja Pomppu tuli takaisin omilta reissuiltaan.

Hertta oli tänään jokseenkin reippaalla päällä, kävin viimeeksi keskiviikkona ajamassa (silloin oli yli 15 astetta pakkasta) saman lenkin kuin useampana kertana aikaisemminkin, joten Hertta rupesi tahmailemaan siinä kohdin missä ollaan yleensä käännytty. Tänään mentiin sitten ihan toiseen suuntaan ja paikoitellen tuntui, että Heepsillä olis voinut olla ehkä jotain vähän vahvempaakin suussa kun tuo paksu kolmipala oliivi... Neiti oli nimittäin lievästi riemuissaan, kun reki liukui perässä ilmeisen kevyesti muutaman plussa-asteen ansiosta :D

Vielä enemmän poni innostui sitten siinä vaiheessa, kun naapuri tallin lämppäri oli lähdössä lenkille samalla kun me ajettiin siitä ohi. Ne sitten ajeli meidän perässä ihan hyvällä välimatkalla, mutta Hertta pinkoi menemään minkä jaloistaan pääsi edellä :D Miusta vähän tuntuu, että tuo tulee vielä kesällä päästelemään radalla aika vauhdikkaasti, kun kyytiin isketään joku miuta puolet kevyempi ipana ;D

Ja kotiin päin tullessa neiti valopää nykäisi sitten yhden mutkan suoraksi (no, kuski olis tietty voinut olla hieman tarkkaavaisemmalla päällä...) ja lenkki piteni reilulla kilometrillä, kun kyseinen tie oli niin kaposesti aurattu, että en oikein voinut ruveta rekeä siinä kääntämään ympäri. Niinpä Hertalle kelpasi jopa ihan käynti askellajiksi loppumatkasta! Kotiin tultiin kuitenkin reippaasti korvat pystyssä :)

Olipas täydellinen keli rekiajelulle tänään! :) Viitisen astetta pakkasta, auringon paiste ja tiellä kymmenisen senttiä auraamatonta puuterilunta. Ei tullut tilsoja, eikä ollut liukasta!

Ajeltiin sitten joku reilu 5km taas (n. 45min.), käytiin ensimmäistä kertaa talvisaikaan yhdellä mökkitiellä, kun se on aurattu. Ja no kesällä siellä ei nyt oikein voi ponin kanssa mennäkään kun tielle on ajettu kivimursketta, mutta nyt saatiin köpötellä ihan rauhassa menemään. Hertta tosin tuntui keräävän vähän lisäkierroksia mutkissa, kun reki luistaa aina vähän kaarteissa ulos ja Heepsi oli sitten sitä mieltä et mutkat on hirvittävän jänniä ja niihin pitäis saada mennä täysiä..

Niin ja Hertasta oli ilmestynyt uusia kuvia sukupostiin... Naama- ja rakennekuva viime kevään varsanäyttelystä... Onneksi en oo koskaan luullutkaan että toi olis mitenkään erityisen älykkään näkönen eläin :p

Iskä ilmoitti tänään haluavansa mennä ratsastamaan. Eli eipä sitten muuta kun Murmelille satula selkään... :D Ne pyöri ensin vähän tossa tarhassa ja kävi sitten käpöttelemässä kymmenisen minuuttia keskellä metsää. Luonnollisestikin herra hevonen oli jokseenkin hikinen jo tästä urheilusuorituksesta. Kävin mie sitten iteki selässä käpöttelemässä vielä muutaman kierroksen tarhassa. Ihan sama vanha Pomppeli se on, pitkin ohjin voi löntystää käyntiä ihan rauhassa, mutta sitten kun ohjat ottaa tuntumalle ni herra hevonen on samantien katoomassa paikalta :P





Ponit sitten juoksenteli tarhassa ihan oma-alotteisesti, kun Pomppu hävisi näköetäisyydeltä ja sehän oli varsinkin Kukkasen mielestä aika kauheeta. Välillä sitten pysähdyttiin kuuntelemaan et joko sieltä metästä ois joku tulossa hengissä pois:


Hertta pääsi sitten vielä liikkumaan pihan puolelle kun löysin sen juoksutusliinan vihdoinkin. Viime kesänä Hertta oli vielä sitä mieltä, että liinassa juokseminen tarkoittaa liinan päässä riehumista, mut nyt se oli tosi kiva molempiin suuntiin! Suunnilleen kymmenen minuuttia mentiin molemmissa kierroksissa, aika paljon ravia ja siritymisiä käynnistä raviin ja ravista käyntiin. Hidastamiseen kuluu semmonen 1½ kierrosta, mutta ravi nousee yhdestä maiskautuksesta :D

Ja miun sota Hertan harjaa vastaan alkaa näyttää aika hävityltä. Se on oikeasti niin paksu, että ei se kestä yhdellä puolella... Mut leikittiin tänään ennen juoksuttamista parturileikkejä!

Niin siis pitikin mainostaa, että Hertta laukkaa harvemmin reen eessä. Eilen käytiin aluksi sama lenkki kun viimeeksikin (eli se noin 4km) ja sitten käytiin vielä pyörähtämässä kilometrin verran toisessa suunnassa. Varsinkin menomatkalla neiti hyppäsi laukan puolelle varmaan viidesti.. :D No mutta löytyi sieltä kyllä oikein kiva hölkkäravikin taas. Ja yksi takaa tullut auto aiheutti Hertalle vähän sydämen tykytyksiä. Normaalit liikennekelpoiset ajoneuvot on ihan ok, mutta sitten kun takaa tulee ohi joku epäilemättä 80-luvulla alkunsa saanut maasturi, jonka kaikki osat ei ainakaan äänistä päätelleen ollut ihan kunnossa ja/tai paikoillaan niin..

Mutta on mulla vieläkin maailman hienoin ja fiksuin nelivuotias ei-enää-niin vauvaponi :) Ja eipä siihen fiilikseen kun ajelee itse kouluttamallaan ponineidillä tien viertä löysin ohjin varmaan kyllästy ikinä.

Paitsi siis no onhan tolla tietysti omat hienot ideansa. Lenkiltä pois tultua otin Hertalta sitten tallissa valjaat ja suitset pois ja kun olin viemässä tavaroita varustehuoneeseen ponineiti kerkesi piehtaroida jo kahdesti. Aattelin sitten että heitän sille vaan fleece viltin päälle ja viskaan pihalle siksi aikaa, että saan tallin siivottua. Noh, ehdin Pompun karsinan siivoamaan kun vilkasin pihalle ja siellähän Hertta oli sitten jo kerennyt piehtaroimaan muutaman kerran uudestaan:



Niinpä Heepsi sai sitten jäädä sisälle auttamaan miuta karsinoiden siivouksessa, siitähän on valtavan suuri apu varsinkin silloin kun se roikkuu hampailla kevyt talikossa.. :D

Sinkkiä naamariin ja baanalle

Torstaina kävin hakemassa agrimarketista sinkkipurkin, kun viime vuonnahan näihin aikoihin Kukalla kutisi nahka niin että siinä lähti sitten karvoja ja jouhia samalla. Eli nyt siis hätävarjelun liioitteluna koko katras saa sinkkikuurin :)

Tänään uhmasin -20 asteen pakkasta ja kävin ajamassa Hertalla noin neljän kilometrin lenkin. Ekat parisataa metriä sai olla taas aika tarkkaavaisena ja hokea neiti ponille mantranomaisesti, että "rauhassa ja TIETÄ PITKIN". Ja tällä kertaa pysyttiinkin ihan penkkojen välissä. Mentiin siis taas tuossa yleisellä tiellä, mutta onneksi tuo ei ymmärrä autoja pelätä. Menomatkalla löytyi jopa varsin kiva hölkkäravi, kotiin päin mieluisin vauhti olisi sitten taas vaihteeksi ollut täysiä.. Mutta eipäs tullut yhtään pukkia eikä laukkaa :)

Tosin laukka nyt onkin Hertan heikoin askellaji, eikä se laukkaa oikein mielellään edes laitumella. Ajaessa se yleensä ravilta haparoidessaan heittää mielummin takamustaan kun rupeaa laukkaamaan, tosin viime kerralla ajaessa (siis ennen tänistä) se otti ihan joitain laukka-askeleitakin reen edessä ennen kun sain sen hidastettua.

Ja taas mennään

Suomen talvi ei kyllä nyt sitten ollutkaan ihan kauhean kiva. Ensin tuuli pöllytti lumet pellolla epätasaisesti erinäisiin kasoihin, sitten tuli plussakelit ja nyt on kääntynyt pakkasen puolelle. Pellolle ei siis enää ole asiaa, kun lumen pinta on jäätynyt ja alla saattaa sitten olla metrinkin verran lunta syvimmissä paikoissa.

Miran oli tarkoitus nousta viikonloppuna Hertan selkään kokeilumielessä, mutta sattuneista syistä sunnuntaiaamuna ratsastuskunto ei sitten ollut ihan kohdillaan.. Eli Heepsi neiti vietti sitten iloisia vapaita.

Eilen oli tarkoitus juoksuttaa ponineiti, että tänään päästäisiin sitten rauhassa ajamaan, mutta jumiuduin koululle ja olin kotona vasta kahdeksan jälkeen illalla. Jäi sitten suunnitelman alkuosa toteuttamatta, mutta päätin joka tapauksessa lähteä tänään reen kanssa liikenteeseen.

Heepsi olikin jokseenkin reippaana ja sehän pisteli sitten vanhasta muistista pellon puolelle heti pihasta lähtiessä, kun sinnehän me ollaan "aina" ennenkin suunnattu. Tuli ponille pienenä yllätyksenä, että ei meinannut jalat yltää maahan ja muutenkin oli vähän hankala kulkea siellä. Kuskikin pääsi siis kävelyhommiin kun kahlattiin n. 50 metriä että päästiin takaisin pihaan (rekeä on jokseenkin hankala kääntää umpihangessa). Uusintayrityksellä päästiin sitten jo ihan fiksusti poistumaan pihasta.

Hertta oli tuttuun tyyliin hyvinkin reippaalla päällä, joten annoin sen sitten ravatakin enemmän kuin normaalisti. Tuntuu vähän tyhmältä jarrutella kokoajan, vaikka ei sen nyt oikein tartteis kokoajan juostakaan. Jarrut toimii siis ihan hyvin kyllä ja siirtymiset ravista käyntiin on ihan ok, mutta Hertta kävelee rauhassa ehkä kymmenen askelta ja rupeaa sitten taas tarjoamaan ravia... Hölkkäiltiin siis tuota autotietä niin pitkälle, että nähtiin lastauksessa oleva puurekka. Siinä sai käännettyä kätevästi ympäri, joten tehtiin uukkarit ja lähdettiin kotia kohti ja eiköhän se rekka sitten kohta ollut jo meidän persiissä kiinni. Onneksi oli kuitenkin fiksu kuljettaja, joka odotteli sitten turvallisen välimatkan päässä, että sain Hertan ohjattua yhdelle sivutielle. Ja eipä tuo Heepsi korvaansa lotkauttanut kun rekka sitten ajoi ohi. Loppumatkasta vastaan tuli vielä kaksi autoa peräkkäin, ensimmäisen valoja Hertta pysähtyi tuijottamaan, mutta toisen kohdalla se jo käveli rennosti korvat pystyssä kotia kohti.

Kaivelin Hertalle sitten kotiin tullessa Jokerin vanhan loimen (..jota käytettiin sillä ehkä kaksi kertaa kun se oli aivan liian iso) ja se olikin ihan ok Hertan päällä, edestä vähän liian pitkä, mutta kaula-aukko ja pituus muuten oli varsin sopiva. Pitänee siis näyttää sille vähän ompelukonetta :)

Ja Jokerin perintötavaroista vielä, tänäänkin Hertan jaloissa oli joskus 90-luvun lopussa HIHS:stä ostetut jalkaheijastimet:

Aivan loistavat, ovat siis kestäneet vuosikymmenen verran käyttöä (tosin, jokseenkin epäsäännöllistä sellaista :D) ja ovat edelleen "täydessä iskussa". Pysyvät jaloissa tarran ja varmistussoljen ansiosta hyvin, josta kertonee se, että yksikään noista neljästä ei ole vielä hävinnyt reissussa. Yritin joskus googlailla noita valmistanutta firmaa, mutta en löytänyt oikein mitään joten ehkä ne ovat sitten lopettaneet tms.

Askarteluapaskartelua

Löysin ennen joulua miun askartelupussin, johon olin hankkinut tarvikkeita kun päätin Hertan ollessa 1v., että teen sille itse päitset.. Nyt olen sitten puuhastellut joitain tunteja ompelukoneen äärellä ja tällä hetkellä riimu on tässä vaiheessa:




Kukalle nuo menee viimeisissä rei'issä eikä noita ole tarkoitus aikuisten ponien päässä oikeastaan käyttääkään. Mutta siis säätövaraa on reilusti ja vielä pitäisi leukahihna tehdä. Metalliosat on vanhoista rikki menneistä päitsistä ja valkoiset osat on intian puuvillaa, joka on oikein kiva materiaali (helppo työstää ja ainakin kestävän tuntuista..).

Kukasta puheen ollen, eiks tää nyt vähän näyttäis siltä, että Ryydman on vielä kyydissä:


Kukallahan on siis LA toukokuun alussa, omasta mielestäni oon jo tuntenut potkujakin Kukan mahan alla, mutta we'll see. Työnimenä Kukkasen ipanalle on siis joka tapauksessa Ryydman.

Hertta pääsi tänään taas lenkille, käytiin ensin pyörähtämässä pellolla viitisentoista minuuttia, että pöllöenergia alkoi vähän kaikota. Sitten käytiin kääntymässä ihan ihmisten ilmoilla, ehkä joku kilometrin verran mentiin yleisellä tiellä (+meidän pihatie). Nähtiin taas autokin, joka ei ollut ongelma, mutta sen sijaan puskasta lentoon lähtenyt lintu aiheutti pienen säpsähdyksen. Tarkoitushan oli vaan kävellä, mutta takaisin tullessa Hertta alkoi olla sitä mieltä, että käveleminen on persiistä, joten annoin sen sitten juosta parisataa metriä. Miusta vähän tuntuu, että meitä molempia kiinnostais enemmän painella menemään täysiä, mutta kun ponilla on melkein 4kk tauon jälkeen ajettu alle kymmenen kertaa, niin kyllä tässä pitäisi malttaa ottaa ihan rauhassa vielä hyvän aikaa...

Pois tullessa Hertta oli vähän hionnut lavoilta ja hengityskään ei ollut ihan tasaantunut, joten heitin sille fleeceviltin selkään ja käytiin kävelemässä vielä kymmenisen minuuttia. Tosin, Hertta oli kyllä edelleen sitä mieltä, että käveleminen on sopiva askellaji talliin mennessä ja sieltä pois tullessa..

Niin ja tosiaan kun menin hakemaan Herttaa tarhasta töihin sillä oli aika lennokas meininki päällä..




Kukka ja Pomppu ei vaan ollut ihan mukana Hertan iltapäiväjumpassa, vaikka Heepsi yritti kyllä parhaansa mukaan saada kavereitakin mukaan:

Hertta lenkillä

Eilisen päivän käytin räpeltäen patenttiratkaisua mäkivöiden kiinnittämiseksi, mutta koska luonnollisestikin tällaiset askartelut hoidetaan periaatteella "ensin tehään ja sitten mietitään" on reen aisoissa nyt sitten kaksi lenkkiä kiinni ihan väärissä paikoissa. Mutta sitten huomasin että pienellä fiksailulla mäkivyöt sai ihan suht järkevästi kiinnitettyä ilman mitään ylimääräisiä lenkkejäkin...

Käväistiin siis illansuussa Hertan kanssa lenkillä, ensin kierrettiin pellot kahteen kertaan ympäri ja lopuksi käytiin sitten hakemassa posti, vaikka meidän ei noille yleisille teille pitänytkään vielä mennä.. :D Nähtiin jopa auto kotiinpäin tullessa ja Hertta ymmärsi postin laatikosta kaivamisen ajan seistä kiltisti paikoillaan, vaikka muuten pysähdykset oli sen mielestä vähän tyhmiä, etenkin kun naama oli kotiin päin suunnattuna.

Selvittiin koko lenkistä ilman pukkeja, vaikka kotiinpäin tullessa neiti poni protestoikin vähän ohjasotteita kun käynti ei taaskaan ollut oikein mieluinen askellaji. Yhteensä aikaa meni puolisen tuntia ja vielä kotipihassakin Hertta oli korvat hörössä ja oikein reippaana, joten samanlaista lenkkiä tullaan heittämään varmaan seuraavat pari viikkoa muutaman kerran viikossa.