sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Käytiin tänään Heepsin kanssa taas ajelulla. Tarkoitus oli tehdä pitkä lenkki ja mentiin tuota autotietä pitemmälle kun mitä ollaan koskaan menty, mutta siitä huolimatta oltiin takaisin tallin pihassa 35min sen jälkeen kun lähdettiin?! Tosin asialla saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että tuo pimpelipom-poni pisteli taas kotiinpäin tullessa varsin vauhdikasta ravia. Itseasiassa yhden suoran päässä jarrutusmatka oli varmaan lähempänä 50m kun toisesta päästä tulikin auto vastaan, ja taas kävi mielessä että pitäisiköhän tuolle kehittää jotain vahvempaa jarrua. Toisaalta kun varusteurheilu kuitenkin on aika loputon suo, ja Hertta on kyllä tosi herkkä silloin kun malttaa kuunnella. Eli tuumaillaan...

Iinan vinkistä päätin sitten ilmoittaa Hertan mätsäreihin ja agilityyn Rautjärvelle. Itse kilpailut on vasta huhtikuun alussa, mutta henkinen valmistautuminenhan pitää aloittaa ajoissa.




Herttahan on siis synnynnäinen agilityponi ;) Tosin rata sisältää myös etujalkojen laiton renkaan sisälle, joten sitä pitänee harjoitella vielä. Joskus pari vuotta sitten se kyllä onnistui, joten eiköhän se saada onnistumaan nytkin :D

Vähän kyllä pitää purnata taas siitä, että kutsun mukaan agilityradalla pitää ponin olla suitsittuna (ainakin Hertan kanssa mentäisiin mielummin riimulla ja narulla) ja ylipäätään ponin pitää olla suitsittuna koko ajan näyttelypaikalla. Eli eipä tarvitse taaskaan käyttää Hertan näyttelyriimua :(

Niin ja tosiaan agilitystä vielä, kutsun mukaan raippa ja makupalojen anto radalla on kiellettyä. Tämä nyt ei sinänsä suuri ongelma ole (vaikka tosin olen jalkojen laiton renkaaseen opettanut aiemmin antamalla raipalla merkin liikuttaa etujalkoja, koska niitten koipien nostaminen renkaan sisälle on musta vähän liian helppoa :D), mutta vähän hippeilyltä vaikuttaa silti. Raippa on kuitenkin merkinanto-, eikä rankaisuväline.

Ja makupalathan ei meille myöskään ole mikään ongelma, kun nuo ponilapset ei ole koskaan mitään ruokaa suoraan kädestä saaneet. Tästä päätöksestä olen jokseenkin ylpeä, sillä ponit oppii niin hämmentävän nopeasti "kerjäämään" niitä makupaloja maastakin (ts. kun menen tarhaan makupalojen kanssa ponit rupeaa vaan tutkimaan maata edessään, koska ne on tottuneet löytämään leipäpalansa edestään :D), että eiköhän nuo molemmat osaisi järsiä käsiä ja taskujakin, jos ne sieltä luulisivat jotain ruokaa saavansa..

perjantai 28. tammikuuta 2011

Iskä on nyt mitä ilmeisemmin innostunut ratsastamisesta, tai ainakin siitä, että hevosen kanssa pääsee metsään ilman että siellä tarvitsee itse ruveta kahlaamaan lumihangessa. Tosin se vois kyllä vielä innostua tästä hevosharrastuksesta ihan niin paljon, että laittais itse hevosensa kuntoon ratsastamaan lähtiessä :D

Isukki lähti siis Pompun kanssa metsään ja mie lähdin Hertan kanssa rekiajelulle. Kukka jäi sitten yksin talliin (koska aitauksessa on tällä hetkellä pieniä aukkoja kun langat ovat peittyneet lumen alle..) ja huusi siellä kuin pieni sika kun poistuttiin Hertan kanssa sieltä, mutta oli se kuulemma jo rauhoittunut siihen mennessä kun iskä ja Pomppu tuli takaisin omilta reissuiltaan.

Hertta oli tänään jokseenkin reippaalla päällä, kävin viimeeksi keskiviikkona ajamassa (silloin oli yli 15 astetta pakkasta) saman lenkin kuin useampana kertana aikaisemminkin, joten Hertta rupesi tahmailemaan siinä kohdin missä ollaan yleensä käännytty. Tänään mentiin sitten ihan toiseen suuntaan ja paikoitellen tuntui, että Heepsillä olis voinut olla ehkä jotain vähän vahvempaakin suussa kun tuo paksu kolmipala oliivi... Neiti oli nimittäin lievästi riemuissaan, kun reki liukui perässä ilmeisen kevyesti muutaman plussa-asteen ansiosta :D

Vielä enemmän poni innostui sitten siinä vaiheessa, kun naapuri tallin lämppäri oli lähdössä lenkille samalla kun me ajettiin siitä ohi. Ne sitten ajeli meidän perässä ihan hyvällä välimatkalla, mutta Hertta pinkoi menemään minkä jaloistaan pääsi edellä :D Miusta vähän tuntuu, että tuo tulee vielä kesällä päästelemään radalla aika vauhdikkaasti, kun kyytiin isketään joku miuta puolet kevyempi ipana ;D

Ja kotiin päin tullessa neiti valopää nykäisi sitten yhden mutkan suoraksi (no, kuski olis tietty voinut olla hieman tarkkaavaisemmalla päällä...) ja lenkki piteni reilulla kilometrillä, kun kyseinen tie oli niin kaposesti aurattu, että en oikein voinut ruveta rekeä siinä kääntämään ympäri. Niinpä Hertalle kelpasi jopa ihan käynti askellajiksi loppumatkasta! Kotiin tultiin kuitenkin reippaasti korvat pystyssä :)

lauantai 22. tammikuuta 2011

Olipas täydellinen keli rekiajelulle tänään! :) Viitisen astetta pakkasta, auringon paiste ja tiellä kymmenisen senttiä auraamatonta puuterilunta. Ei tullut tilsoja, eikä ollut liukasta!

Ajeltiin sitten joku reilu 5km taas (n. 45min.), käytiin ensimmäistä kertaa talvisaikaan yhdellä mökkitiellä, kun se on aurattu. Ja no kesällä siellä ei nyt oikein voi ponin kanssa mennäkään kun tielle on ajettu kivimursketta, mutta nyt saatiin köpötellä ihan rauhassa menemään. Hertta tosin tuntui keräävän vähän lisäkierroksia mutkissa, kun reki luistaa aina vähän kaarteissa ulos ja Heepsi oli sitten sitä mieltä et mutkat on hirvittävän jänniä ja niihin pitäis saada mennä täysiä..

Niin ja Hertasta oli ilmestynyt uusia kuvia sukupostiin... Naama- ja rakennekuva viime kevään varsanäyttelystä... Onneksi en oo koskaan luullutkaan että toi olis mitenkään erityisen älykkään näkönen eläin :p

perjantai 21. tammikuuta 2011

Iskä ilmoitti tänään haluavansa mennä ratsastamaan. Eli eipä sitten muuta kun Murmelille satula selkään... :D Ne pyöri ensin vähän tossa tarhassa ja kävi sitten käpöttelemässä kymmenisen minuuttia keskellä metsää. Luonnollisestikin herra hevonen oli jokseenkin hikinen jo tästä urheilusuorituksesta. Kävin mie sitten iteki selässä käpöttelemässä vielä muutaman kierroksen tarhassa. Ihan sama vanha Pomppeli se on, pitkin ohjin voi löntystää käyntiä ihan rauhassa, mutta sitten kun ohjat ottaa tuntumalle ni herra hevonen on samantien katoomassa paikalta :P





Ponit sitten juoksenteli tarhassa ihan oma-alotteisesti, kun Pomppu hävisi näköetäisyydeltä ja sehän oli varsinkin Kukkasen mielestä aika kauheeta. Välillä sitten pysähdyttiin kuuntelemaan et joko sieltä metästä ois joku tulossa hengissä pois:


Hertta pääsi sitten vielä liikkumaan pihan puolelle kun löysin sen juoksutusliinan vihdoinkin. Viime kesänä Hertta oli vielä sitä mieltä, että liinassa juokseminen tarkoittaa liinan päässä riehumista, mut nyt se oli tosi kiva molempiin suuntiin! Suunnilleen kymmenen minuuttia mentiin molemmissa kierroksissa, aika paljon ravia ja siritymisiä käynnistä raviin ja ravista käyntiin. Hidastamiseen kuluu semmonen 1½ kierrosta, mutta ravi nousee yhdestä maiskautuksesta :D

Ja miun sota Hertan harjaa vastaan alkaa näyttää aika hävityltä. Se on oikeasti niin paksu, että ei se kestä yhdellä puolella... Mut leikittiin tänään ennen juoksuttamista parturileikkejä!



torstai 20. tammikuuta 2011

Niin siis pitikin mainostaa, että Hertta laukkaa harvemmin reen eessä. Eilen käytiin aluksi sama lenkki kun viimeeksikin (eli se noin 4km) ja sitten käytiin vielä pyörähtämässä kilometrin verran toisessa suunnassa. Varsinkin menomatkalla neiti hyppäsi laukan puolelle varmaan viidesti.. :D No mutta löytyi sieltä kyllä oikein kiva hölkkäravikin taas. Ja yksi takaa tullut auto aiheutti Hertalle vähän sydämen tykytyksiä. Normaalit liikennekelpoiset ajoneuvot on ihan ok, mutta sitten kun takaa tulee ohi joku epäilemättä 80-luvulla alkunsa saanut maasturi, jonka kaikki osat ei ainakaan äänistä päätelleen ollut ihan kunnossa ja/tai paikoillaan niin..

Mutta on mulla vieläkin maailman hienoin ja fiksuin nelivuotias ei-enää-niin vauvaponi :) Ja eipä siihen fiilikseen kun ajelee itse kouluttamallaan ponineidillä tien viertä löysin ohjin varmaan kyllästy ikinä.

Paitsi siis no onhan tolla tietysti omat hienot ideansa. Lenkiltä pois tultua otin Hertalta sitten tallissa valjaat ja suitset pois ja kun olin viemässä tavaroita varustehuoneeseen ponineiti kerkesi piehtaroida jo kahdesti. Aattelin sitten että heitän sille vaan fleece viltin päälle ja viskaan pihalle siksi aikaa, että saan tallin siivottua. Noh, ehdin Pompun karsinan siivoamaan kun vilkasin pihalle ja siellähän Hertta oli sitten jo kerennyt piehtaroimaan muutaman kerran uudestaan:



Niinpä Heepsi sai sitten jäädä sisälle auttamaan miuta karsinoiden siivouksessa, siitähän on valtavan suuri apu varsinkin silloin kun se roikkuu hampailla kevyt talikossa.. :D

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Sinkkiä naamariin ja baanalle

Torstaina kävin hakemassa agrimarketista sinkkipurkin, kun viime vuonnahan näihin aikoihin Kukalla kutisi nahka niin että siinä lähti sitten karvoja ja jouhia samalla. Eli nyt siis hätävarjelun liioitteluna koko katras saa sinkkikuurin :)

Tänään uhmasin -20 asteen pakkasta ja kävin ajamassa Hertalla noin neljän kilometrin lenkin. Ekat parisataa metriä sai olla taas aika tarkkaavaisena ja hokea neiti ponille mantranomaisesti, että "rauhassa ja TIETÄ PITKIN". Ja tällä kertaa pysyttiinkin ihan penkkojen välissä. Mentiin siis taas tuossa yleisellä tiellä, mutta onneksi tuo ei ymmärrä autoja pelätä. Menomatkalla löytyi jopa varsin kiva hölkkäravi, kotiin päin mieluisin vauhti olisi sitten taas vaihteeksi ollut täysiä.. Mutta eipäs tullut yhtään pukkia eikä laukkaa :)

Tosin laukka nyt onkin Hertan heikoin askellaji, eikä se laukkaa oikein mielellään edes laitumella. Ajaessa se yleensä ravilta haparoidessaan heittää mielummin takamustaan kun rupeaa laukkaamaan, tosin viime kerralla ajaessa (siis ennen tänistä) se otti ihan joitain laukka-askeleitakin reen edessä ennen kun sain sen hidastettua.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Ja taas mennään

Suomen talvi ei kyllä nyt sitten ollutkaan ihan kauhean kiva. Ensin tuuli pöllytti lumet pellolla epätasaisesti erinäisiin kasoihin, sitten tuli plussakelit ja nyt on kääntynyt pakkasen puolelle. Pellolle ei siis enää ole asiaa, kun lumen pinta on jäätynyt ja alla saattaa sitten olla metrinkin verran lunta syvimmissä paikoissa.

Miran oli tarkoitus nousta viikonloppuna Hertan selkään kokeilumielessä, mutta sattuneista syistä sunnuntaiaamuna ratsastuskunto ei sitten ollut ihan kohdillaan.. Eli Heepsi neiti vietti sitten iloisia vapaita.

Eilen oli tarkoitus juoksuttaa ponineiti, että tänään päästäisiin sitten rauhassa ajamaan, mutta jumiuduin koululle ja olin kotona vasta kahdeksan jälkeen illalla. Jäi sitten suunnitelman alkuosa toteuttamatta, mutta päätin joka tapauksessa lähteä tänään reen kanssa liikenteeseen.

Heepsi olikin jokseenkin reippaana ja sehän pisteli sitten vanhasta muistista pellon puolelle heti pihasta lähtiessä, kun sinnehän me ollaan "aina" ennenkin suunnattu. Tuli ponille pienenä yllätyksenä, että ei meinannut jalat yltää maahan ja muutenkin oli vähän hankala kulkea siellä. Kuskikin pääsi siis kävelyhommiin kun kahlattiin n. 50 metriä että päästiin takaisin pihaan (rekeä on jokseenkin hankala kääntää umpihangessa). Uusintayrityksellä päästiin sitten jo ihan fiksusti poistumaan pihasta.

Hertta oli tuttuun tyyliin hyvinkin reippaalla päällä, joten annoin sen sitten ravatakin enemmän kuin normaalisti. Tuntuu vähän tyhmältä jarrutella kokoajan, vaikka ei sen nyt oikein tartteis kokoajan juostakaan. Jarrut toimii siis ihan hyvin kyllä ja siirtymiset ravista käyntiin on ihan ok, mutta Hertta kävelee rauhassa ehkä kymmenen askelta ja rupeaa sitten taas tarjoamaan ravia... Hölkkäiltiin siis tuota autotietä niin pitkälle, että nähtiin lastauksessa oleva puurekka. Siinä sai käännettyä kätevästi ympäri, joten tehtiin uukkarit ja lähdettiin kotia kohti ja eiköhän se rekka sitten kohta ollut jo meidän persiissä kiinni. Onneksi oli kuitenkin fiksu kuljettaja, joka odotteli sitten turvallisen välimatkan päässä, että sain Hertan ohjattua yhdelle sivutielle. Ja eipä tuo Heepsi korvaansa lotkauttanut kun rekka sitten ajoi ohi. Loppumatkasta vastaan tuli vielä kaksi autoa peräkkäin, ensimmäisen valoja Hertta pysähtyi tuijottamaan, mutta toisen kohdalla se jo käveli rennosti korvat pystyssä kotia kohti.

Kaivelin Hertalle sitten kotiin tullessa Jokerin vanhan loimen (..jota käytettiin sillä ehkä kaksi kertaa kun se oli aivan liian iso) ja se olikin ihan ok Hertan päällä, edestä vähän liian pitkä, mutta kaula-aukko ja pituus muuten oli varsin sopiva. Pitänee siis näyttää sille vähän ompelukonetta :)

Ja Jokerin perintötavaroista vielä, tänäänkin Hertan jaloissa oli joskus 90-luvun lopussa HIHS:stä ostetut jalkaheijastimet:

Aivan loistavat, ovat siis kestäneet vuosikymmenen verran käyttöä (tosin, jokseenkin epäsäännöllistä sellaista :D) ja ovat edelleen "täydessä iskussa". Pysyvät jaloissa tarran ja varmistussoljen ansiosta hyvin, josta kertonee se, että yksikään noista neljästä ei ole vielä hävinnyt reissussa. Yritin joskus googlailla noita valmistanutta firmaa, mutta en löytänyt oikein mitään joten ehkä ne ovat sitten lopettaneet tms.

torstai 6. tammikuuta 2011

Askarteluapaskartelua

Löysin ennen joulua miun askartelupussin, johon olin hankkinut tarvikkeita kun päätin Hertan ollessa 1v., että teen sille itse päitset.. Nyt olen sitten puuhastellut joitain tunteja ompelukoneen äärellä ja tällä hetkellä riimu on tässä vaiheessa:




Kukalle nuo menee viimeisissä rei'issä eikä noita ole tarkoitus aikuisten ponien päässä oikeastaan käyttääkään. Mutta siis säätövaraa on reilusti ja vielä pitäisi leukahihna tehdä. Metalliosat on vanhoista rikki menneistä päitsistä ja valkoiset osat on intian puuvillaa, joka on oikein kiva materiaali (helppo työstää ja ainakin kestävän tuntuista..).

Kukasta puheen ollen, eiks tää nyt vähän näyttäis siltä, että Ryydman on vielä kyydissä:


Kukallahan on siis LA toukokuun alussa, omasta mielestäni oon jo tuntenut potkujakin Kukan mahan alla, mutta we'll see. Työnimenä Kukkasen ipanalle on siis joka tapauksessa Ryydman.

Hertta pääsi tänään taas lenkille, käytiin ensin pyörähtämässä pellolla viitisentoista minuuttia, että pöllöenergia alkoi vähän kaikota. Sitten käytiin kääntymässä ihan ihmisten ilmoilla, ehkä joku kilometrin verran mentiin yleisellä tiellä (+meidän pihatie). Nähtiin taas autokin, joka ei ollut ongelma, mutta sen sijaan puskasta lentoon lähtenyt lintu aiheutti pienen säpsähdyksen. Tarkoitushan oli vaan kävellä, mutta takaisin tullessa Hertta alkoi olla sitä mieltä, että käveleminen on persiistä, joten annoin sen sitten juosta parisataa metriä. Miusta vähän tuntuu, että meitä molempia kiinnostais enemmän painella menemään täysiä, mutta kun ponilla on melkein 4kk tauon jälkeen ajettu alle kymmenen kertaa, niin kyllä tässä pitäisi malttaa ottaa ihan rauhassa vielä hyvän aikaa...

Pois tullessa Hertta oli vähän hionnut lavoilta ja hengityskään ei ollut ihan tasaantunut, joten heitin sille fleeceviltin selkään ja käytiin kävelemässä vielä kymmenisen minuuttia. Tosin, Hertta oli kyllä edelleen sitä mieltä, että käveleminen on sopiva askellaji talliin mennessä ja sieltä pois tullessa..

Niin ja tosiaan kun menin hakemaan Herttaa tarhasta töihin sillä oli aika lennokas meininki päällä..




Kukka ja Pomppu ei vaan ollut ihan mukana Hertan iltapäiväjumpassa, vaikka Heepsi yritti kyllä parhaansa mukaan saada kavereitakin mukaan:

tiistai 4. tammikuuta 2011

Hertta lenkillä



Eilisen päivän käytin räpeltäen patenttiratkaisua mäkivöiden kiinnittämiseksi, mutta koska luonnollisestikin tällaiset askartelut hoidetaan periaatteella "ensin tehään ja sitten mietitään" on reen aisoissa nyt sitten kaksi lenkkiä kiinni ihan väärissä paikoissa. Mutta sitten huomasin että pienellä fiksailulla mäkivyöt sai ihan suht järkevästi kiinnitettyä ilman mitään ylimääräisiä lenkkejäkin...

Käväistiin siis illansuussa Hertan kanssa lenkillä, ensin kierrettiin pellot kahteen kertaan ympäri ja lopuksi käytiin sitten hakemassa posti, vaikka meidän ei noille yleisille teille pitänytkään vielä mennä.. :D Nähtiin jopa auto kotiinpäin tullessa ja Hertta ymmärsi postin laatikosta kaivamisen ajan seistä kiltisti paikoillaan, vaikka muuten pysähdykset oli sen mielestä vähän tyhmiä, etenkin kun naama oli kotiin päin suunnattuna.

Selvittiin koko lenkistä ilman pukkeja, vaikka kotiinpäin tullessa neiti poni protestoikin vähän ohjasotteita kun käynti ei taaskaan ollut oikein mieluinen askellaji. Yhteensä aikaa meni puolisen tuntia ja vielä kotipihassakin Hertta oli korvat hörössä ja oikein reippaana, joten samanlaista lenkkiä tullaan heittämään varmaan seuraavat pari viikkoa muutaman kerran viikossa.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Uusi vuosi, uudet kujeet


Vuosi on vaihtunut ja itse olen jälleen saapunut Suomen puolelle, joten ajattelin aloitella blogin "alusta", kun kuulumisia ei ole vähään aikaan ollut niin niitä ei ole myöskään pahemmin kerrottu. Ponithan viettivät syyskuusta alkaen oikein kunnon syysloman, kun itse olin ulkomailla opiskelemassa.

Hertta on päässyt jo muutamaan kertaan reen eteen ja neiti on intoa täynnä kuin ilmapallo... Vähän liiankin kanssa, toissapäivänä päädyttiin sitten umpimetsään kun tiellä kulkeminen kävellen ei neidille kelvannut. Matka tyssäsi sitten kahden puun väliin (josta Hertan pää mahtui menemään, mutta muut osat reki mukaan lukien jäi sitten toiselle puolelle). Itsehän ajattelin heti, että nyt on poni pilattu ja traumatisoitunut loppu elämäkseen, mutta ei sillä suurempaa hätää näyttänyt olevan. Peruuttaminen mahaa myöten lumessa ja reki perässä oli kyllä vähän hidasta puuhaa (yksi askel - vartti kehumista - yksi askel...), mutta lopulta päästiin takaisin suoralle tielle.

Joka tapauksessa, lähitulevaisuudessa tulemme varmaan pysymään tuossa pellolla, ainakin niin kauan että neidin enimmät energiat on saatu ohjattua oikeaan suuntaan.

Kukka ja Pomppu ovat liikkuneet lähinnä silloin kun Hertalla on reki perässä.. Ne siis vetää kiitopukkilaukkaa tarhassa sillä aikaa, koska a) jos reki näkyy, niin se on transformers-monsteri, joka vähintään kiduttaa henkihieveriin ellei ihan tapa ja b) jos rekeä ei näy, niin ei näy Herttaakaan, eli Hertta on luultavasti kadonnut ihan koko maailmasta, joka on aika kauheeta.

No, oli Pompulla kerran kyllä jo satulakin selässä. Intoa on, kuntoa ei :) Sille pitäisi saada uudet kengät alle, että pääsisin ensin vähän juoksuttelemaan. Hankikahlausta edessä silläkin, kunhan sen pörinä ja tärinä ratsastajan kanssa saadaan taantumaan sille tasolle, että uskallan mennä tarhan ulkopuolelle ratsastamaan..