Eilen käytiin Mikkelin radalla hiitillä, meinattiin jo ottaa Kukkakin mukaan (koska iskä on sitä mieltä, että treenaan ihan väärää ponia ja Kukka heittäis "ihan millon vaan" kilometrin alle kolmeen minuuttiin..) mutta päädyttiin sitten lähtemään vaan Hertan kanssa.
Onnistuttiin saamaan sitten autokin kiinni varikkoalueelle, kun joku nero oli keksinyt tehdä hiihtoladun iihan väärään paikkaan. Tai paikka ei luultavasti ollut tekijän mielestä väärä, mutta ei se siinä viimeeksi ollut (eli siis syyskuussa). No, ei muuta kun poni pois kopista, koppi irti, valjastuskatosten lapiot käyttöön ja auto irti hangesta :D
Hertta odottelemassa valjastuskatoksilla.. Kerrankin miun tankkeri näyttää pieneltä!
Rata oli tosiaan aurattu 15.2., eli just edellisenä päivänä, mutta ihme pöpperöä se oli silti. Ja Hertalla ei etukengissä ole muuta kuin takahokit. Ja kärrien renkaissakaan ei ollut tarpeeksi ilmaa. Ja seli seli :D
Joka tapauksessa, lyhyehkön lämmittelyn jälkeen kellotettiin kierros aikaan 3.34. Oli kyllä niin tahmeeta menoa, et epäilin jo alkaako aika ees kolmosella :D
Ajeltiin ihan simppelissä varustuksessa, kuolaimena ravinivel ja etusissa putsit.
Seuraavaksi otettiin sitten pätkät käyntiä ja tehtiin vähän temmonvaihteluita ravissa ja harjoiteltiin volttaamista, koska volttien tekeminen yksinään on Hertan mielestä edelleen aika syvältä. Onneksi kilpailutilanteessa ei ole ainakaan toistaiseksi ilmennyt samanlaisia ongelmia :D
Toisella kellotetulla kierroksella isukki innostui sitten etukaarteessa kirittäjäksi ja sen parikymmentä metriä kun sillä kesti kunto juosta tuntui vähän siltä että Herttaponi saattaa lähteä lapasesta :D Mutta ravilla pysyttiin kuitenkin! Tosin muuten kakkoskiekalla tulikin kaksi laukkaa, kun päätin kokeilla mikä neidin reaktiota raippaan. Joka tapauksessa aika oli iloinen yllätys, sillä edelliseen kiekkaan verrattuna se parani 10 sekunttia, eli kierros taittui aikaan 3.24. Sehän ei siis ole kuin neljä sekunttia nykyisestä ennätyksestä ja viime syksyn hiittiaikoihin parannusta tuli kymmenisen sekunttia, vaikka mentiinkin ihan eri olosuhteissa! Eli jotain tässä nyt on ehkä tehty oikeinkin.
Toisen kierroksen jälkeen todettiinkin sitten, että jonkinlainen tuntuma vauhdista on saatu, joten en enää lähtenyt kyntämään kärrien kanssa kokonaisia kierroksia vaan otettiin sitten etusuoralla vähän vetoja ja lönkyteltiin muuten vain.
Hertta oli vielä varikolle kävellessäkin innoissaan kuin ilmapallo :) Eli osattiin lopettaa ajoissa, koska Herttahan ei varmasti tee mitään mikä ei sitä huvita.
Koppia kohti menossa.. Hävettävän väriset perintökamat päällä, kun sininen toppaloimi on joskus 2000-luvun alussa Jokerille ostettu, alla oleva fullneck-fleece Pompun vanhasta loimesta leikelty (vinkkinä kaikille, full-koon fullneck loimesta saa yllättävän sopivan myös shettikselle :D) ja takajaloissa Pompun kuolinpesältä jääneet jännesuojat, jotka nekin ajaa kyllä asiansa ihan yllättävän näppärästi!
Eli kaikenkaikkiaan jäi tosi hyvä fiilis hiitistä ja tuli vähän uskoa siihenkin, että eiköhän tosta nykysestä ennätyksestä rupea sekunnit karisemaan. Ensi kuussa sitten päräytellään kilpaa!
ps. Loppukevennykseksi vielä yksi eilen otettu kuva, jossa on ikuistettu raviurheilun syvin olemus:
