Hihii miten mukava olikaan tulla tallille, kun mittari näyttää alle kymmentä astetta pakkasta!
Hertta ei tosin ollut ihan yhtä innoissaan huomatessaan, että muut lähtee ulos syömään heinää ja Tankkeri pääseekin töihin. Kiroileva siilikin olisi varmaan kateellinen Hertan ilmehdinnästä :D
Kuten kuvasta näkee, meillä ajellaan tällä hetkellä hyvinkin "less is more" meiningillä. Suora fullcheek kumikuolain (ihanan käytännöllinen pakkaskeleissä kun ei tarvii lämmittää niin paljon :p) ja suitsistakin turparemmi hävinnyt jonnekin. Reippaampaa lenkkiä (ja pelkästään auratuilla teillä) ajellessa olen pitänyt Hertan etujaloissa putseja ja jännesuojia, ettei neiti saa kovemmissa vauhdeissa aikaan kovin paljon vahinkoa etujaloille. Hangessa tarpoessa mennään sitten yleensä ilman suojia.
Tänään ajeltiin suunnilleen 40min, josta ehkä 1,5km noin 30cm hangessa ja loppumatka "isoja" teitä pitkin.
Lenkin jälkeen Hertta pääsee perinteisesti telmimään vähäksi aikaa meidän pihalle, koska se nyt vaan haluaa tehdä niin. Eli kun tullaan pihaan otan siltä vaan suoraan kaikki varusteet pois päältä ja päästän irti, siinä kerkiää sitten hyvin laittelemaan tavarat paikoilleen kun ponineiti tutkii tiluksia :D Yleensä Hertta ilmestyy itse tallin ovelle sitten kun hänen korkeutensa tahtoo sisätiloihin. Tänään piti tosin mennä aitauksen kulmalle tiedustelemaan josko neiti poni haluaisi tulla talliin ja saada loimet päälle ja mahdollisesti ehkä jotain ruokaakin. Mutta sieltähän se sitten talsi minun perässä kiltisti talliin :P
Ja hitsi höh, olin pari päivää sitten jo kirjoitellut postauksen otsikolla "Mainio Minkki", mutta jostain syystä Blogger hävitti sen... Keskeinen ajatus siinä oli kuitenkin, että Minkki on ruvennut jopa vähän rohkaistumaan viime aikoina, ja pari päivää sitten se tuli jopa ihan itse moikkaamaan miuta aitauksessa (..kun olin ensin kyykyssä ootellut varmaan kymmenen minuuttia ja muut ponit olivat keskittymässä syömähommiin)!
Ja loppuun vielä parit talviset painikuvat meidän pojista :)
Näin tammikuun lopussahan (...) on hyvä vähän listata tavoitteita tulevalle vuodelle (ja samalla yrittää jälleen kerran aktivoitua myös bloggaamisen osalta, kun tänä vuonna ehkä noita tapahtumiakin olisi ohjelmassa vähän enemmän!).
Viime vuonnahan meidän näyttelyissä käynti jäi kokonaan väliin, ainoastaan Ilpo kävi ennen meille tuloaan edustamassa Loimaan näyttelyssä. Tähän asiaanhan tulee siis korjaus vuonna 2012:
29.4. Pieksämäki (tuomari Marjo Sutinen)
1.7.? Anjala
8.7. Kangasniemi
Tuossa siis meidän kotinäyttelyt (eli näyttelyt joihin ajaa maksimissaan pari tuntia), lisäksi Vermoon tai Mustialaan olisi tarkoitus ajella tänä vuonna. Sen ketä otetaan mukaan mihinkin näkee sitten lähempänä ajankohtaa, tällä hetkellä ois vähän suunnitelmana Pieksämäelle ilmottaa Hertta ja Kuisma.
Kukka ja Hertta Harjun rotunäyttelyssä 2009, molemmille IIp. ja Hertalle kolmossija helposta ohjasajosta.
Hertan kanssa olisi tarkoitus palata radoille maalis-huhtikuussa, käydä katsomassa ainakin yksi startti "lähtötasotestinä" ja suunnitella siitä sitten treeniä ja kisoja eteenpäin. Olisi mukava näin alkuun nähdä millaista aikaa se juoksee porukassa, kun noissa tähänastisissa starteissa se on joutunut ison osan matkasta hölkyttelemään yksinään. Eli tavoitteena lienee siis parantaa ennätystä ;) Agilityä olisi myös kiva päästä starttaamaan, mikäli sopivia kisoja vaan sattuu lähietäisyydelle.
Hertan toinen ja toistaiseksi viimeisin startti, josta hölkkäiltiin ennätys 3.20,0
Kukkaponin kanssa jatketaan treenailua niin ajaen kuin ratsastaenkin, ensi kevät määrittelee sitten haaveet varsinaisen käyttöponin uraa ajatellen. Mikäli koko viime vuoden poissaolollaan loistaneet hirviökiimat palaa, niin sitten on varmaan turha haaveilla Kukan viemisestä yleisille paikoille :p
Kotitreeniä Kukkasen kanssa joulukuussa 2011.
Nuoriso saa jatkaa auvoisia vauvaponien päiviä vielä tämän vuoden. Näyttelyissä toki käydään ja no Kuismallahan on kertaalleen ollut jo suitset päässä, mutta sen kummempia ei Ilpon ja Kuisman kanssa ole tarkoitus tehdä. Vuotiaiden ponien ei miun mielestä tarvii juuri muuta osata ku käyttäytyä ;)
Kun lapsilta on kerran jo kysytty, niin tulipa tänään tallia siivoillessa mietittyä meidän ponien poliittisia kantoja ja niille sopivia presidenttiehdokkaita! :D
Kuisma on aika helppo iskeä suoraan stereotyyppiseksi Persuksi. Onhan kyseessä vielä vähän mamman helmoissa elelevä peräkammarinpoika, joka ei ole koskaan kotitorppaa pidemmälle päässyt. Tai no kerran käytiin melkein naapurin puolella kyllä jo, kun lähdettiin hakemaan postia. Kuisma on kannattaa myös vakaasti maahanmuuttovastaista politiikkaa, koska ulkomaaneläväponit tulevat Suomeen viemään Kuisman ruuat ja naiset.
Hertta taasen on pesunkestävä anarkisti, jonka lempi puuhaa on valtion (ts. tässä yhteydessä tallin) omaisuuden tuhoaminen ja muutenkin kaikenlainen kansalaistottelemattomuus. Niinpä Hertta vaaliuurnalle pakotettuna mitä luultavimmin kirjoittaisi lappuun "Aku Anka" ja piirrustaisi kauniin kirkkoveneen, fallos-symbolin tai vähintään keskisormen siihen viereen. Ehkä vielä käyttäisi koko äänestyskoppia vessana, jonka jälkeen siirtyisi lesoilemaan "saavutuksillaan" muille karvakavereilleen.
Ilpo kääntyy taas aika näppärästi Vihreäksi. Sehän on meidän muihin poneihin verrattuna varsinainen metropoliitti, nuoresta iästään huolimatta maailmaa nähnyt herrasmies. Presidentinvaaleissa Ilpo varmastikin symppaisi Haavistoa, uskoessaan hänen ajavan Ilpon kaltaisten vähemmistöjen (tässä tapauksessa meidän lauman väri"vikaisten") asemaa. Ainiin ja Ilpohan on vienyt kasvissyönninkin ihan uusiin sfääreihin meidän tallissa, kun sille ei kelpaa edes omena ravinnoksi, eli jos siltä kysyttäis ni yhenkään ponin ei tartteis syödä muuta kuin kotona tuotettua, taatusti lähiruokaa olevaa heinää (toim. huom. kyllä se nykyään onneksi suostuu syömään vähän muutakin).
Kukka taitaa edustaa meillä sellaista hiljaista enemmistöä. Sunnuntaina äänestyslippuun piirtyisi luultavasti Niinistön kuutonen, koska Kukka nyt ei jaksa liikaa tämmösiä juttuja miettiä ja joku kaverikin tais sitä äänestää. Biaudetkaan ei olisi välttämättä ihan poissuljettu vaihtoehto, koska Kukka saattaisi perustella äänensä myös ihan vaan sukupuolikysymyksellä, koska siinäkään ei tarvittaisi ihan hirveästi mitään taustatutkimusta tai ajatustyötä.
..että tämmöistä tänään!
ps. varmaan sanomattakin selvää, että älkää ottako turhan vakavasti.
pps. yllä mainitut kannat eivät välttämättä edusta ponieni virallisia kantoja.
Ilpo saapui kotiin viime lauantai-iltana! On se vaan söpö. Ja pieni, ainakin Kuismaan verrattuna :D Ponipojat ovat tulleet tosi hienosti toimeen keskenään ja noista on kyllä tulossa ihan samanlainen parivaljakko kuin Kukasta ja Hertasta.. Eli toinen (=Kuisma) on Hertta-junior, joka rymyää vähän milloin missäkin, ei oikein pelkää mitään ja keksii välillä mitä uskomattomimpia tempauksia. Ja vastaavasti Ilpo on sitten Kukkamaisen kiltti, vähän syrjään vetäytyvä ja ujo.
Pari kuvaa Ilpon ekasta ulkoilusta:
Eilen sain pitkästä aikaa viettää oikein pitkän kaavan mukaista poneilupäivää, kun ei tarvinnut muuta kuin kävästä töissä heti aamusta :) Ponien etsiminen laitumelta oli kyllä ihan mielenkiintoista, kun näkyvyys oli sumun takia varsin vähäinen:
...Mutta löytyihän nuo karvapallot sieltä sitten! Kuisma on ihanan seurallinen varsa, se on noista meidän karvanopista aina ekana tulemassa vastaan. Lisäksi Kuisma on myös yleensä ottaen varsin helppo ottaa kiinni myös laitumen aidan väärältä puolelta (..jonne se taas eilen päätyi), menee vaan kyykkyyn ja vähän aikaa lässyttää niin poni on jo vieressä seisomassa :D Saa nähdä miten kauan tuota kikkaa voi käyttää, ennen kuin poni tajuaa joutuvansa kiinni.. Suurella mielenkiinnolla odotan myös Kuisman tulevaa murkkuikää, sillä ainakin vielä se on mitä herttaisin pieni poninalku.
Kuisma ja Kukka innostuivat poseeraamaan kameralle myös vierekkäin (ja kerrankin niin kaukana kamerasta, että niistä jopa sai kuvan!). On niissä vaan kyllä aika paljon samaa näköä! Samanlaiset bambisilmät molemmilla <3
Tuo Kuisman päämerkki on muuten aika hauska, sehän ilmestyi vasta karvan vaihtuessa (..tai sitten joku on käynyt vaihtamassa miun varsan!). Tässä heinäkuun alussa otetussa kuvassa ei vielä näy kuin pari hassua valkoista karvaa:
Yritin tunnistajan papereista saada jotain selkoa, että minä merkkinä ne on tuon tunnistaneet (tai lähinnä, että onko ne vaan sekakarvoja vai tähdenaihe tms.), mutta ne paperit oli täytetty semmosilla harakanvarpailla, että nähtäväksi jää. Joku merkki siihen oli kuitenkin laitettu :D
Ja tosiaan eilen oli Kukan vuoro päästä töihin! Mahdollisesti ensi viikonloppuna olisi nimittäin Kukkasenkin aika saada ratsastaja selkäänsä, joten eilen juoksutin Kukkaa satula selässä, ettei esim. kyljillä hölskyvät jalustimet tulisi ihan niin suurena yllätyksenä myöhemmin. Vasemmassa kierroksessa Kukka kulki hienosti (mitä nyt vauhti kiihtyi aina vähän talliin päin juostessa..), oikeassa tuli sitten varsin näyttäviä pukkisarjoja. Tosin pukit vaikutti enemmänkin olevan liiasta innosta kuin Kukalle tyypillisestä (pako)kauhusta johtuvia, koska pyydettäessä neiti poni myös hidasti ja rauhoittui... Ja tulipahan ainakin todettua taas miten erilaisia nuo minun tammat on, Hertta kun ei laukkaa oikeastaan ollenkaan (..paitsi silloin kun joku menee raviradalla ohi..) ja Kukka taas esitti oikein hienoja ja tasapainoisia pätkiä laukkaa liinassa :) Selkeesti siis Hertta on raviponi, ja Kukasta pitää tehä ratsu!
Hertan kanssa käytiin vielä iltapäivästä hölkkäilemässä n. 45min lenkki. Toinen takakenkä alkaa vaan olla aika heikoissa kantimissa ja kengittäjästä ei ole hetkeen kuulunut mitään, joten toivottavasti viimeistään ensi viikolla saadaan uudet (talvi)kengät alle ja päästään taas kunnolla treenaamaan :) Seuraava sopiva startti kun olisi jo ensi kuun alussa Kuopiossa!
ps. tallikissa-Bätmän on jälleen palannut vahvuuteen. Tai siis onhan se nyt enemmän ja vähemmän pihassa pyörinyt koko kesän, mutta nyt ilmojen kylmettyä Pörri jaksaa käydä ulkona ehkä kerran päivässä.. Muuten aika meneekin lokoisasti nukkuessa joko omassa laatikossa, tai tallin vintillä heinäpaalien päällä!
Ei sitten mennytkään viikonloppu ihan suunnitelmien mukaan, kun meiltä peruuntui kyydit Loimaan rotunäyttelyyn ja jätin sitten Hertan kokonaan pois (..harmi sinänsä, meidän Lady Gaga kostyymit ois ollu just hienot senior handler luokassa.. ;<).
Mutta Ilpon kasvattaja otti onneksi Ilpon mukaan näyttelypaikalle ja miun tehtäväksi jäikin sitten vaan jännitellä täältä kotoa käsin tuloksia! Ilpo oli luokassaan toinen ja palkittiin ykköspalkinnolla!! Lisäksi Ilpon lähisukulaiset pärjäsivät niin ikään hienosti, mm. Ilpon isän Kanteborgs Winstonin jälkeläisryhmä sai kultaa, Ilpon "kolme neljäsosaa veli" K. Igor (i. Kanteborgs Winston, e. Lindåsens Indra joka on Ilpon emän emä) oli BIS 3, Ilpon emän emän jälkeläisryhmä palkittiin myös kullalla jne... Ylipäätään Ilpon kasvattajan ponit pärjäsivät upeasti, sillä BIS-kolmikosta ei muita löytynytkään ;) Toivottavasti jollekin paikan päälle päässeelle kuvaajalle on Ilpokin eksynyt kameran eteen, eli lisäilen kuvia tännekin heti kun semmoisia löydän :)
Ilpon pitäisi nyt sitten uuden suunnitelman mukaan kotiutua parin viikon sisällä.
Sitä odotellessa Hertta järjestääkin pientä väliohjelmaa! Hertallehan ei mitkään valmiit "lelut" käy, vaan se keksii sille päälle sattuessaan vähän omaa ohjelmaa karsinassa. Vesiämpärin kanssahan meillä on ollut erinäisiä ongelmia, kun tuo ihana (..ja kiltti.. ja kaunis.. ja viisas.. ja muutenkin täydellinen) riiviö nostelee ämpäriä ulos ruokakupista. Ensin ruvettiin köyttämään ämpäri seinään kiinni. Sitten vaihdettiin muoviämpäri metalliin (..niistä ei irtoa kahvat niin helposti). Sen jälkeen vaihdettiin paalinaru vähän paksumpaan köyteen, koska paalinarun nyt saa tarvittaessa vaikka järsittyä poikki:
Tällä hetkellä ämpäri ei ole irronnut muutamaan viikkoon, koska solmut on karsinan ulkopuolella (eli Hertta ei pääse avaamaan niitä, sillä senkin se osaa...) ja naru tarpeeksi paksua.
Mutta nyt neiti poni oli sitten keksinyt uuden hauskan jutun. Ilmeisestikin protestina laihdutuskuuristaan Hertta on alkanut järsiä tietään viereisen karsinan ruokakupille (jossa siis majailee tällä hetkellä Kuisma):
Varsin kova missio näyttäisi olevan päällä, koska nuo tuhot on tulleet parissa päivässä. Alemmasta laudanvälistäkin on vähän yritetty mennä läpi... Nyt sitten suihkuttelin kyseisen alueen ensi hätään tervankusella (tervan poltossa syntyvä nestemäinen sivutuote, jota meillä käytetään kesäaikaan myös hyönteiskarkottimena...), että saa nähdä vieläkö tuo termiitti jaksaa vaivautua sitä järsimään. Seinien syöminen saisi kyllä mieluiten loppua yhtä nopeasti kuin se on alkanutkin, kun en ihan välttämättä haluaisi että esim. naapurikarsinassa majaileva Kuisma keksisi sitä... :f
Ja tosiaan tarkennuksena vielä, että ei Herttaa nyt ihan nestepaastolla pidetä vaikka se dietillä onkin. Iltaheiniä on vaan annettu vähän vähemmän kuin aikaisemmin :D Hertta on kuitenkin kohtuullisen tarkka saavutetuista linjoistaan ja ruokakupin alunen näyttääkin useimmiten tältä: Hertta-paran ruokakupissa kun on reikä (..koska siinä oli muovitulppa, mutta joku imbesilli-poni repi sen hampaillaan irti niin monta kertaa että se hävisi...), niin sen allehan tippuu kauranjyvä jos toinenkin! Mutta Hertan kaltaiset fiksut ponit onneksi tietää, että heinät sivuun siirtämällä ja puruja varovasti puhaltamalla saa purut siivottua pois tieltä, jolloin purua vähän painavammat kauranjyvät jää lattialle...
Apua kun taas on jäänyt bloggailematta :o Kauheasti on tapahtunut, mutta jospa koittaisin vaikka ihan nopeesti kerrata taas pari kuukautta samaan viestiin ja jatkossa yrittää sitten päivitellä vähän enemmän reaaliajassa!
RIP Pohemi 18.5.1992-20.9.2011
Pomppu siis lähti vihreämmille laitumille reilu kuukausi sitten. Vaikka Pomppu olikin vielä korvien välistä ihan sama jurnu viimeiseen päivään saakka, alkoi liikkuminen varsinkin aamuisin käymään niin hankalaksi, että todettiin paremmaksi päästää vanha sotanorsu laukkaamaan taivaslaitumille. Viimeisen kesänsä Pomppu sai kuitenkin viettää onnellisesti oman laumansa johtajana.
Tulipahan muutama joskus aikoja sitten Youtubeen ladattu videokin vastaan, joissa muutama pätkä meidän yhteiseltä uralta:
Nyt ei siis tallissa majaile enää yhtäkään hevosen mittoja täyttävää karvakorvaa, eikä näillä näkymin ihan hetkeen ole semmoista tulossakaan. Sen sijaan ensi viikonloppuna lähdetään hakemaan kotiin Kuismalle painikaveria, eli saman ikäistä orivarsaa Kaunisrannan tilalta! :)
Hertta aloitti viimein raviuransa! Takana on nyt kaksi starttia, 18.9. Lahden poniraveissa ja 26.9. Jyväskylässä. Juttua näistä riittäisi varmaan parin blogitekstin verran, mutta tiivistettynä en ehkä voisi olla enempää ylpeä hienoimmasta Herttalapsesta! ^^ Hertallahan ei ollut ennen ekaa starttia ajettu porukassa ollenkaan, mutta siellä se jolkotteli menemään muiden seassa kuin ois tehnyt sitä aina! Tällä hetkellä ennätyksenä on siis 3.20,0 ja voittosumma on kertynyt kokonaiseen kolmeenkymppiin, kun Lahdesta irtosi heti hienosti nelossija ja Killerilläkin Hertta oli kuudes :) Iso kiitos Hertan "menestyksestä" (.. ;D) kuuluu Lindalle, joka on Herttaa ajanut molemmissa lähdöissä. Näillä näkymin seuraavan kerran kipitellään kilpaa joulukuun alussa Kuopiossa.
Ja kesän aikanahan Hertta on ottanut myös ratsun hommia haltuun, Essi on käynyt pari kertaa sen kanssa pyörimässä tuossa pellolla. Ja luonnollisestikin Herttahan toimii tässäkin lajissa hienosti ;) Ravaamaan päästiin jo ensimmäisellä kerralla, ja liiallista reippautta lukuun ottamatta ei Hertasta ratsunakaan ole ollut suurempaa valittamista. Kuvassa siis Hertta ekaa kertaa elämässään ratsastajan kanssa! :)
Kukka on aloitellut ajoponin uraansa mammaloman jälkeen. Ponineidin hieman pöljän luonteen ansiosta odotukset käyttöponin urasta ei ole ihan kauhean korkealla olleet, mutta ollaankin päästy yllättymään iloisesti! Ensimmäisellä ajokerralla (tai no, oli Kukalla kerran kärrit perässä 50m matkan 3v. keväällä) poni otti muutamat kiitolaukkapyrähdykset (koska kärrit kolisee ja ne on ihan kauheet ja sit kun juoksee vähän kovempaa ni ne kolisee viel vähän enemmän ja on viel kauheemmat...), mutta sen jälkeen Kukasta onkin ruvennut kehittymään ihan potentiaalisen oloinen valjakkoponi! Kuvassa Kukka kolmatta kertaa kärrien kanssa liikenteessä:
Yleisille teille Kukan kanssa ei ole ihan äkkiä suunnitelmissa lähteä, mutta iskä on jo raivannut peltojen ympäri kivan "pihatien", joka tullaan talvellakin pitämään aurattuna :) Ensi keväänä onkin varmaan kamalat pohdinnat edessä Kukan osalta, että astuttaisiko sen vai jatkaisiko treenaamista vai miten.. No, aika näyttää!
Kuisma The Kaalimaankakara on viime aikoina keksinyt omasta mielestään kauhean kivan harrasteen. Se nimittäin ryömi(i) aitojen ali. Viikon verran sitä sai olla pyydystämässä aidan väärältä puolelta, mutta nyt Kuismeliini on pysynyt jopa kolme päivää taas kiltisti aitauksessa! \o/ Vieroitus on mennyt hyvin, Kuisma nukkuu jo reippaana poikana yöt omassa karsinassaan ja ensi viikon jälkeen rupeaa päivätkin kulumaan mammasta erossa, kun Ilpo tulee Kuisman seuraksi uuteen aitaukseen. Aitauksesta karkaamisten yhteydessä herra poni onkin saanut sitten hyvää talutusharjoitusta ja Kuisma kulkeekin jo oikein mallikkaasti narun päässä (..mitä nyt välillä käy makaamaan kun rupee v*tuttamaan... :D):
Tunnistajakin kehui Kuismaa oikein fiksuksi ja vahvajalkaiseksi varsaksi!
Ensi viikonloppuna on sitten ohjelmassa Loimaan näyttely, jossa Hertta ja Ilpo on esittelemässä itseään enkkutuomarille ja Hertan kanssa ollaan lisäksi ilmottauduttu senior handler luokkaan. Hertan kanssa näyttelyluokassa on suurimpana tavoitteena että tuomari ei ihan nauraisi meitä pihalle (..sitäkin kun on joskus käynyt... :D). Ja tietysti suurella mielenkiinnolla odotan Ilpon näyttelydebyyttiä ja ylipäätään kyseisen karvakorvan näkemistä ensimmäistä kertaa sitten oliko se kesä- vai heinäkuun! Näyttelyn jälkeen napataan sitten tosiaan Ilpo meille :)
