Parin viikon kuulumiset

Juu eipä sitten olla ihan neljää kertaa viikossa päästy ajelemaan :D Viime viikolla ja sitä edellisellä Hertta liikkui kolmesti viikossa, molemmilla viikoilla kerran suunnilleen tunnin vähän reippaamman lenkin ja muuten ihan rauhaisasti käyntiä. Yli kahdenkymmenen asteen pakkasilla ei oikein voi lähteä juoksulenkkiä heittämään..

Tänään oli pakkasta alle 15 astetta(!), joten käytiin heittämässä n. 50min lenkki. Matkalla nähtiin mm. linja-auto, tyhjä puurekka ja tavallinen henkilöauto, joka tuli vastaan tossa todella kapealla pihatiellä. Eniten ihmetystä aiheutti kuitenkin kaksi kävelijää, jotka tuli vastaan :D

Kukka sen kun leviää, kävin hakemassa sille tänään protskurehua ja koko porukalle vitamiinikuurin, kun karvan lähtö alkaa ilmeisesti nyt. Seuraava projekti lienee löytää Hertan takajalkoihin sopivat kengät...

Muutama pari päivää sitten otettu kuva pitänee vielä tähän tunkea (vaikka samat löytyy kyllä naamakirjastakin..), Pomppukin voi siis edelleen hyvin ja paksusti, vaikka sitä ei näissä näykään kuin taustailemassa. Isukin ratsastusinnostuskin on vähän lopahtanut, kun Pomppu oli viimeeksi rikki (..ei jostain syystä suotunut menemään umpimetsään, missä on yli metri lunta.. :D). Pitäisi varmaan ite koittaa kivuta sinne selkään jossain vaiheessa..

Hertta liikkui viime viikolla kolme kertaa reen edessä ja kerran taluttaen. Loppuviikosta käytiin ensin ajamassa kokeiluluontoisesti ilman silmälappuja, joka olikin niin hyvä idea, että ei ihan heti uudestaan lähdetä kokeilemaan. Sunnuntaina käytiin sitten normaalivarustuksella n. 50min lenkki. Molemmilla kerroilla meillä oli myös suuri tehtävä, kun piti viedä roskapussi reen kyydissä parin kilometrin päähän roskalavalle. Ensimmäisellä kerralla meillä oli pieniä vaikeuksia, mutta tokalla kerralla Hertta jo muisti, että sen tehtävä on seisoa paikoillaan sillä aikaa kun mie vien roskat.

Eilen kotiin päin tullessa vastaan tuli myös aura-auto, joka vei yli puolet tien leveydestä. Nousin varmuuden vuoksi pois kyydistä taluttamaan Herttaa suun pielestä ja ponista kyllä huomasi, että se jännitti isoa konetta, mutta muutamaa paikalla steppaus askelta lukuun ottamatta se oli kuitenkin suht rauhallisesti.

Niin ja Heepsi sai myös uuden loimen eilen, kun sain askartelupaskartelut valmiiksi ja kahdesta fleece-viltistä muotoutui erittäin tyylikäs riemun kirjava hirviökuosinen kuivatusloimi :) Pitää postailla kuvia joku päivä, kunhan muistan ottaa kameran tallille.

Se onkin helmikuu jo!

Eilen käytiin Hertan kanssa lenkillä kävellen, äippä lähti Elli-koiran kanssa seuraksi. Menomatkalla Hertta oli vähän pässi, se käveli miun selän takana ja mulkoili korvat luimussa, mutta heti kun käännyin tai pysähdyin niin ponikin pysähty seisomaan korvat hörössä :D Lisäksi sitä sai puolet menomatkasta käskeä kävelemään reippaammin ja esimerkiksi vanhan kaupan pihalla olevat roskalavat aiheuttivat kauheaa ihmetystä, vaikka niistä on ajaen menty ohi monta kertaa.. Takaisin tullessa muuttui sitten ääni kellossa ja Heepsi oli lievästi sanottuna pörheänä.

Lisäksi ihan loppumatkasta vastaan tuli haketta tai jotain muuta vastaavaa kuljettanut rekka, jolla oli perässä kolme isoa ja kolisevaa konttia. Lievästi teki mieli panikoida ja juosta ponin kanssa lähimpään ojaan, mutta yritin sitten ajatella, että jos minä en tee aiheesta numeroa, niin ehkä ponikaan ei tee (..tai ainakaan en itse opettaisi sitä pelkäämään isoja rekkoja). Talutin Hertan kuitenkin toiselle puolelle tietä, että saisimme vähän enemmän tilaa väliin ja pyysin sitä kävelemään reippaasti eteenpäin koko sen ajan, kun rekka ohitti meitä. Hertta säpsyi vähän konttien kolinaa, mutta pysyi kuitenkin tosi kivasti miun vierellä, eikä ollut katoamassa maan päältä minnekään. Rekkahan kävi sitten vain kääntymässä n. 50m päässä olevassa risteyksessä... Takaa en halunnut rekan meitä ohittavan, joten juostiin sitten pieni pätkä lähimpään tien risteykseen, jossa käänsin Hertan katsomaan, kun rekka meni ohi. Niin ja muistin tietysti kertoa Heepsille, että se konttien kolina johtui vain siitä, että huonosti käyttäytäytyvät Hertta-ponit päätyy sinne sisälle ja siellä ei ole oikein mukavaa >:p

Tänään käytiin ajelemassa n. 50min ja Heepsi oli taas maailman hienoin ponineiti! Tarkoituksena olis ruveta ajelemaan (tai muuten liikuttamaan) Hertta nelisen kertaa viikossa, kun sillä tammikuu ajettiin n. kolme kertaa viikossa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin maaliskuussa ajellaan sitten 4-5krt viikossa, jonka jälkeen katellaan sitten missä vaiheessa treeniä ollaan menossa :) Ja huomasin eilen, että Harjun rotunäyttely menee tänä vuonna miun Lapin reissun kanssa päällekäin, joten se jää siis meiltä väliin.


Ai niin ja tosiaan! Ryydman on ruvennut pitämään ihan kunnolla meteliä Kukkasen mahassa. Varsinkin iltaisin liikkeet näkeekin ihan selvästi ja ne siis luonnollisestikin myös tuntuvat (parhaiten mahan alta vähän oikealta puolelta). Kukka mulkoilee välillä mahaansa maailman suloisimmalla "wtf" ilmeellä :D

Käytiin tänään Heepsin kanssa taas ajelulla. Tarkoitus oli tehdä pitkä lenkki ja mentiin tuota autotietä pitemmälle kun mitä ollaan koskaan menty, mutta siitä huolimatta oltiin takaisin tallin pihassa 35min sen jälkeen kun lähdettiin?! Tosin asialla saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että tuo pimpelipom-poni pisteli taas kotiinpäin tullessa varsin vauhdikasta ravia. Itseasiassa yhden suoran päässä jarrutusmatka oli varmaan lähempänä 50m kun toisesta päästä tulikin auto vastaan, ja taas kävi mielessä että pitäisiköhän tuolle kehittää jotain vahvempaa jarrua. Toisaalta kun varusteurheilu kuitenkin on aika loputon suo, ja Hertta on kyllä tosi herkkä silloin kun malttaa kuunnella. Eli tuumaillaan...

Iinan vinkistä päätin sitten ilmoittaa Hertan mätsäreihin ja agilityyn Rautjärvelle. Itse kilpailut on vasta huhtikuun alussa, mutta henkinen valmistautuminenhan pitää aloittaa ajoissa.




Herttahan on siis synnynnäinen agilityponi ;) Tosin rata sisältää myös etujalkojen laiton renkaan sisälle, joten sitä pitänee harjoitella vielä. Joskus pari vuotta sitten se kyllä onnistui, joten eiköhän se saada onnistumaan nytkin :D

Vähän kyllä pitää purnata taas siitä, että kutsun mukaan agilityradalla pitää ponin olla suitsittuna (ainakin Hertan kanssa mentäisiin mielummin riimulla ja narulla) ja ylipäätään ponin pitää olla suitsittuna koko ajan näyttelypaikalla. Eli eipä tarvitse taaskaan käyttää Hertan näyttelyriimua :(

Niin ja tosiaan agilitystä vielä, kutsun mukaan raippa ja makupalojen anto radalla on kiellettyä. Tämä nyt ei sinänsä suuri ongelma ole (vaikka tosin olen jalkojen laiton renkaaseen opettanut aiemmin antamalla raipalla merkin liikuttaa etujalkoja, koska niitten koipien nostaminen renkaan sisälle on musta vähän liian helppoa :D), mutta vähän hippeilyltä vaikuttaa silti. Raippa on kuitenkin merkinanto-, eikä rankaisuväline.

Ja makupalathan ei meille myöskään ole mikään ongelma, kun nuo ponilapset ei ole koskaan mitään ruokaa suoraan kädestä saaneet. Tästä päätöksestä olen jokseenkin ylpeä, sillä ponit oppii niin hämmentävän nopeasti "kerjäämään" niitä makupaloja maastakin (ts. kun menen tarhaan makupalojen kanssa ponit rupeaa vaan tutkimaan maata edessään, koska ne on tottuneet löytämään leipäpalansa edestään :D), että eiköhän nuo molemmat osaisi järsiä käsiä ja taskujakin, jos ne sieltä luulisivat jotain ruokaa saavansa..

Iskä on nyt mitä ilmeisemmin innostunut ratsastamisesta, tai ainakin siitä, että hevosen kanssa pääsee metsään ilman että siellä tarvitsee itse ruveta kahlaamaan lumihangessa. Tosin se vois kyllä vielä innostua tästä hevosharrastuksesta ihan niin paljon, että laittais itse hevosensa kuntoon ratsastamaan lähtiessä :D

Isukki lähti siis Pompun kanssa metsään ja mie lähdin Hertan kanssa rekiajelulle. Kukka jäi sitten yksin talliin (koska aitauksessa on tällä hetkellä pieniä aukkoja kun langat ovat peittyneet lumen alle..) ja huusi siellä kuin pieni sika kun poistuttiin Hertan kanssa sieltä, mutta oli se kuulemma jo rauhoittunut siihen mennessä kun iskä ja Pomppu tuli takaisin omilta reissuiltaan.

Hertta oli tänään jokseenkin reippaalla päällä, kävin viimeeksi keskiviikkona ajamassa (silloin oli yli 15 astetta pakkasta) saman lenkin kuin useampana kertana aikaisemminkin, joten Hertta rupesi tahmailemaan siinä kohdin missä ollaan yleensä käännytty. Tänään mentiin sitten ihan toiseen suuntaan ja paikoitellen tuntui, että Heepsillä olis voinut olla ehkä jotain vähän vahvempaakin suussa kun tuo paksu kolmipala oliivi... Neiti oli nimittäin lievästi riemuissaan, kun reki liukui perässä ilmeisen kevyesti muutaman plussa-asteen ansiosta :D

Vielä enemmän poni innostui sitten siinä vaiheessa, kun naapuri tallin lämppäri oli lähdössä lenkille samalla kun me ajettiin siitä ohi. Ne sitten ajeli meidän perässä ihan hyvällä välimatkalla, mutta Hertta pinkoi menemään minkä jaloistaan pääsi edellä :D Miusta vähän tuntuu, että tuo tulee vielä kesällä päästelemään radalla aika vauhdikkaasti, kun kyytiin isketään joku miuta puolet kevyempi ipana ;D

Ja kotiin päin tullessa neiti valopää nykäisi sitten yhden mutkan suoraksi (no, kuski olis tietty voinut olla hieman tarkkaavaisemmalla päällä...) ja lenkki piteni reilulla kilometrillä, kun kyseinen tie oli niin kaposesti aurattu, että en oikein voinut ruveta rekeä siinä kääntämään ympäri. Niinpä Hertalle kelpasi jopa ihan käynti askellajiksi loppumatkasta! Kotiin tultiin kuitenkin reippaasti korvat pystyssä :)

Olipas täydellinen keli rekiajelulle tänään! :) Viitisen astetta pakkasta, auringon paiste ja tiellä kymmenisen senttiä auraamatonta puuterilunta. Ei tullut tilsoja, eikä ollut liukasta!

Ajeltiin sitten joku reilu 5km taas (n. 45min.), käytiin ensimmäistä kertaa talvisaikaan yhdellä mökkitiellä, kun se on aurattu. Ja no kesällä siellä ei nyt oikein voi ponin kanssa mennäkään kun tielle on ajettu kivimursketta, mutta nyt saatiin köpötellä ihan rauhassa menemään. Hertta tosin tuntui keräävän vähän lisäkierroksia mutkissa, kun reki luistaa aina vähän kaarteissa ulos ja Heepsi oli sitten sitä mieltä et mutkat on hirvittävän jänniä ja niihin pitäis saada mennä täysiä..

Niin ja Hertasta oli ilmestynyt uusia kuvia sukupostiin... Naama- ja rakennekuva viime kevään varsanäyttelystä... Onneksi en oo koskaan luullutkaan että toi olis mitenkään erityisen älykkään näkönen eläin :p

Iskä ilmoitti tänään haluavansa mennä ratsastamaan. Eli eipä sitten muuta kun Murmelille satula selkään... :D Ne pyöri ensin vähän tossa tarhassa ja kävi sitten käpöttelemässä kymmenisen minuuttia keskellä metsää. Luonnollisestikin herra hevonen oli jokseenkin hikinen jo tästä urheilusuorituksesta. Kävin mie sitten iteki selässä käpöttelemässä vielä muutaman kierroksen tarhassa. Ihan sama vanha Pomppeli se on, pitkin ohjin voi löntystää käyntiä ihan rauhassa, mutta sitten kun ohjat ottaa tuntumalle ni herra hevonen on samantien katoomassa paikalta :P





Ponit sitten juoksenteli tarhassa ihan oma-alotteisesti, kun Pomppu hävisi näköetäisyydeltä ja sehän oli varsinkin Kukkasen mielestä aika kauheeta. Välillä sitten pysähdyttiin kuuntelemaan et joko sieltä metästä ois joku tulossa hengissä pois:


Hertta pääsi sitten vielä liikkumaan pihan puolelle kun löysin sen juoksutusliinan vihdoinkin. Viime kesänä Hertta oli vielä sitä mieltä, että liinassa juokseminen tarkoittaa liinan päässä riehumista, mut nyt se oli tosi kiva molempiin suuntiin! Suunnilleen kymmenen minuuttia mentiin molemmissa kierroksissa, aika paljon ravia ja siritymisiä käynnistä raviin ja ravista käyntiin. Hidastamiseen kuluu semmonen 1½ kierrosta, mutta ravi nousee yhdestä maiskautuksesta :D

Ja miun sota Hertan harjaa vastaan alkaa näyttää aika hävityltä. Se on oikeasti niin paksu, että ei se kestä yhdellä puolella... Mut leikittiin tänään ennen juoksuttamista parturileikkejä!