4v. taiteilijajuhla!

Tänään ollaan Hertan kanssa kestetty toisiamme tasan neljä vuotta! Juhlan kunniaksi luvassa muutamia räpsyjä vuosien varrelta:

Hertta silloin kuin tiemme kohtasivat ensimmäistä kertaa - eli kasvattajansa luona kesällä 2007.

Jotakuinkin tän näköinen karvakasa pihaan ilmestyi silloin neljä vuotta sitten.. :)

Hertta ja Hertan tukka reilun 9kk:n iässä. Tämä siis oli afron "harjaton" puoli. Ei se nyt vieläkään kokonaan toisella puolella pysy, mut sentään paremmin ku tässä!

Hertta Kukan ja silloisen kaverin Taimin kanssa Savitaipaleella. En kyllä yhtään muista millon tää kuva on otettu. Varmaan 2009 keväällä.

Kaksi vuotias maailman rumin ankanpoikanen <3

..Kolmevuotis keväänä Heepsi oli sentään jo vähän enemmän ponin näköinen :D

Harjun rotunäyttelyssä 2010.

Agilitykilpailuista viime keväältä.

Laitumella juoksentelua viime kesältä - menossa mukana Kuisma.

Ja loppuun vielä ihana pieni virtahepo :) Voi kun kesä ois pian jo täällä!

Hiitillä

Eilen käytiin Mikkelin radalla hiitillä, meinattiin jo ottaa Kukkakin mukaan (koska iskä on sitä mieltä, että treenaan ihan väärää ponia ja Kukka heittäis "ihan millon vaan" kilometrin alle kolmeen minuuttiin..) mutta päädyttiin sitten lähtemään vaan Hertan kanssa. Onnistuttiin saamaan sitten autokin kiinni varikkoalueelle, kun joku nero oli keksinyt tehdä hiihtoladun iihan väärään paikkaan. Tai paikka ei luultavasti ollut tekijän mielestä väärä, mutta ei se siinä viimeeksi ollut (eli siis syyskuussa). No, ei muuta kun poni pois kopista, koppi irti, valjastuskatosten lapiot käyttöön ja auto irti hangesta :D

Hertta odottelemassa valjastuskatoksilla.. Kerrankin miun tankkeri näyttää pieneltä!

Rata oli tosiaan aurattu 15.2., eli just edellisenä päivänä, mutta ihme pöpperöä se oli silti. Ja Hertalla ei etukengissä ole muuta kuin takahokit. Ja kärrien renkaissakaan ei ollut tarpeeksi ilmaa. Ja seli seli :D Joka tapauksessa, lyhyehkön lämmittelyn jälkeen kellotettiin kierros aikaan 3.34. Oli kyllä niin tahmeeta menoa, et epäilin jo alkaako aika ees kolmosella :D

Ajeltiin ihan simppelissä varustuksessa, kuolaimena ravinivel ja etusissa putsit.

Seuraavaksi otettiin sitten pätkät käyntiä ja tehtiin vähän temmonvaihteluita ravissa ja harjoiteltiin volttaamista, koska volttien tekeminen yksinään on Hertan mielestä edelleen aika syvältä. Onneksi kilpailutilanteessa ei ole ainakaan toistaiseksi ilmennyt samanlaisia ongelmia :D Toisella kellotetulla kierroksella isukki innostui sitten etukaarteessa kirittäjäksi ja sen parikymmentä metriä kun sillä kesti kunto juosta tuntui vähän siltä että Herttaponi saattaa lähteä lapasesta :D Mutta ravilla pysyttiin kuitenkin! Tosin muuten kakkoskiekalla tulikin kaksi laukkaa, kun päätin kokeilla mikä neidin reaktiota raippaan. Joka tapauksessa aika oli iloinen yllätys, sillä edelliseen kiekkaan verrattuna se parani 10 sekunttia, eli kierros taittui aikaan 3.24. Sehän ei siis ole kuin neljä sekunttia nykyisestä ennätyksestä ja viime syksyn hiittiaikoihin parannusta tuli kymmenisen sekunttia, vaikka mentiinkin ihan eri olosuhteissa! Eli jotain tässä nyt on ehkä tehty oikeinkin.

Toisen kierroksen jälkeen todettiinkin sitten, että jonkinlainen tuntuma vauhdista on saatu, joten en enää lähtenyt kyntämään kärrien kanssa kokonaisia kierroksia vaan otettiin sitten etusuoralla vähän vetoja ja lönkyteltiin muuten vain.

Hertta oli vielä varikolle kävellessäkin innoissaan kuin ilmapallo :) Eli osattiin lopettaa ajoissa, koska Herttahan ei varmasti tee mitään mikä ei sitä huvita.

Koppia kohti menossa.. Hävettävän väriset perintökamat päällä, kun sininen toppaloimi on joskus 2000-luvun alussa Jokerille ostettu, alla oleva fullneck-fleece Pompun vanhasta loimesta leikelty (vinkkinä kaikille, full-koon fullneck loimesta saa yllättävän sopivan myös shettikselle :D) ja takajaloissa Pompun kuolinpesältä jääneet jännesuojat, jotka nekin ajaa kyllä asiansa ihan yllättävän näppärästi!

Eli kaikenkaikkiaan jäi tosi hyvä fiilis hiitistä ja tuli vähän uskoa siihenkin, että eiköhän tosta nykysestä ennätyksestä rupea sekunnit karisemaan. Ensi kuussa sitten päräytellään kilpaa! ps. Loppukevennykseksi vielä yksi eilen otettu kuva, jossa on ikuistettu raviurheilun syvin olemus:

Kesäkeli!

Hihii miten mukava olikaan tulla tallille, kun mittari näyttää alle kymmentä astetta pakkasta!

Hertta ei tosin ollut ihan yhtä innoissaan huomatessaan, että muut lähtee ulos syömään heinää ja Tankkeri pääseekin töihin. Kiroileva siilikin olisi varmaan kateellinen Hertan ilmehdinnästä :D

Kuten kuvasta näkee, meillä ajellaan tällä hetkellä hyvinkin "less is more" meiningillä. Suora fullcheek kumikuolain (ihanan käytännöllinen pakkaskeleissä kun ei tarvii lämmittää niin paljon :p) ja suitsistakin turparemmi hävinnyt jonnekin. Reippaampaa lenkkiä (ja pelkästään auratuilla teillä) ajellessa olen pitänyt Hertan etujaloissa putseja ja jännesuojia, ettei neiti saa kovemmissa vauhdeissa aikaan kovin paljon vahinkoa etujaloille. Hangessa tarpoessa mennään sitten yleensä ilman suojia.

Tänään ajeltiin suunnilleen 40min, josta ehkä 1,5km noin 30cm hangessa ja loppumatka "isoja" teitä pitkin.

Lenkin jälkeen Hertta pääsee perinteisesti telmimään vähäksi aikaa meidän pihalle, koska se nyt vaan haluaa tehdä niin. Eli kun tullaan pihaan otan siltä vaan suoraan kaikki varusteet pois päältä ja päästän irti, siinä kerkiää sitten hyvin laittelemaan tavarat paikoilleen kun ponineiti tutkii tiluksia :D Yleensä Hertta ilmestyy itse tallin ovelle sitten kun hänen korkeutensa tahtoo sisätiloihin. Tänään piti tosin mennä aitauksen kulmalle tiedustelemaan josko neiti poni haluaisi tulla talliin ja saada loimet päälle ja mahdollisesti ehkä jotain ruokaakin. Mutta sieltähän se sitten talsi minun perässä kiltisti talliin :P

Ja hitsi höh, olin pari päivää sitten jo kirjoitellut postauksen otsikolla "Mainio Minkki", mutta jostain syystä Blogger hävitti sen... Keskeinen ajatus siinä oli kuitenkin, että Minkki on ruvennut jopa vähän rohkaistumaan viime aikoina, ja pari päivää sitten se tuli jopa ihan itse moikkaamaan miuta aitauksessa (..kun olin ensin kyykyssä ootellut varmaan kymmenen minuuttia ja muut ponit olivat keskittymässä syömähommiin)!

Ja loppuun vielä parit talviset painikuvat meidän pojista :)

Tavoitteita ja ajatuksia vuodelle 2012....

Näin tammikuun lopussahan (...) on hyvä vähän listata tavoitteita tulevalle vuodelle (ja samalla yrittää jälleen kerran aktivoitua myös bloggaamisen osalta, kun tänä vuonna ehkä noita tapahtumiakin olisi ohjelmassa vähän enemmän!). Viime vuonnahan meidän näyttelyissä käynti jäi kokonaan väliin, ainoastaan Ilpo kävi ennen meille tuloaan edustamassa Loimaan näyttelyssä. Tähän asiaanhan tulee siis korjaus vuonna 2012: 29.4. Pieksämäki (tuomari Marjo Sutinen) 1.7.? Anjala 8.7. Kangasniemi Tuossa siis meidän kotinäyttelyt (eli näyttelyt joihin ajaa maksimissaan pari tuntia), lisäksi Vermoon tai Mustialaan olisi tarkoitus ajella tänä vuonna. Sen ketä otetaan mukaan mihinkin näkee sitten lähempänä ajankohtaa, tällä hetkellä ois vähän suunnitelmana Pieksämäelle ilmottaa Hertta ja Kuisma.

Kukka ja Hertta Harjun rotunäyttelyssä 2009, molemmille IIp. ja Hertalle kolmossija helposta ohjasajosta.

Hertan kanssa olisi tarkoitus palata radoille maalis-huhtikuussa, käydä katsomassa ainakin yksi startti "lähtötasotestinä" ja suunnitella siitä sitten treeniä ja kisoja eteenpäin. Olisi mukava näin alkuun nähdä millaista aikaa se juoksee porukassa, kun noissa tähänastisissa starteissa se on joutunut ison osan matkasta hölkyttelemään yksinään. Eli tavoitteena lienee siis parantaa ennätystä ;) Agilityä olisi myös kiva päästä starttaamaan, mikäli sopivia kisoja vaan sattuu lähietäisyydelle.

Hertan toinen ja toistaiseksi viimeisin startti, josta hölkkäiltiin ennätys 3.20,0

Kukkaponin kanssa jatketaan treenailua niin ajaen kuin ratsastaenkin, ensi kevät määrittelee sitten haaveet varsinaisen käyttöponin uraa ajatellen. Mikäli koko viime vuoden poissaolollaan loistaneet hirviökiimat palaa, niin sitten on varmaan turha haaveilla Kukan viemisestä yleisille paikoille :p

Kotitreeniä Kukkasen kanssa joulukuussa 2011.

Nuoriso saa jatkaa auvoisia vauvaponien päiviä vielä tämän vuoden. Näyttelyissä toki käydään ja no Kuismallahan on kertaalleen ollut jo suitset päässä, mutta sen kummempia ei Ilpon ja Kuisman kanssa ole tarkoitus tehdä. Vuotiaiden ponien ei miun mielestä tarvii juuri muuta osata ku käyttäytyä ;)

...jos meidän ponilapsilta kysyttäisiin...

Kun lapsilta on kerran jo kysytty, niin tulipa tänään tallia siivoillessa mietittyä meidän ponien poliittisia kantoja ja niille sopivia presidenttiehdokkaita! :D

Kuisma on aika helppo iskeä suoraan stereotyyppiseksi Persuksi. Onhan kyseessä vielä vähän mamman helmoissa elelevä peräkammarinpoika, joka ei ole koskaan kotitorppaa pidemmälle päässyt. Tai no kerran käytiin melkein naapurin puolella kyllä jo, kun lähdettiin hakemaan postia. Kuisma on kannattaa myös vakaasti maahanmuuttovastaista politiikkaa, koska ulkomaaneläväponit tulevat Suomeen viemään Kuisman ruuat ja naiset.

Hertta taasen on pesunkestävä anarkisti, jonka lempi puuhaa on valtion (ts. tässä yhteydessä tallin) omaisuuden tuhoaminen ja muutenkin kaikenlainen kansalaistottelemattomuus. Niinpä Hertta vaaliuurnalle pakotettuna mitä luultavimmin kirjoittaisi lappuun "Aku Anka" ja piirrustaisi kauniin kirkkoveneen, fallos-symbolin tai vähintään keskisormen siihen viereen. Ehkä vielä käyttäisi koko äänestyskoppia vessana, jonka jälkeen siirtyisi lesoilemaan "saavutuksillaan" muille karvakavereilleen.

Ilpo kääntyy taas aika näppärästi Vihreäksi. Sehän on meidän muihin poneihin verrattuna varsinainen metropoliitti, nuoresta iästään huolimatta maailmaa nähnyt herrasmies. Presidentinvaaleissa Ilpo varmastikin symppaisi Haavistoa, uskoessaan hänen ajavan Ilpon kaltaisten vähemmistöjen (tässä tapauksessa meidän lauman väri"vikaisten") asemaa. Ainiin ja Ilpohan on vienyt kasvissyönninkin ihan uusiin sfääreihin meidän tallissa, kun sille ei kelpaa edes omena ravinnoksi, eli jos siltä kysyttäis ni yhenkään ponin ei tartteis syödä muuta kuin kotona tuotettua, taatusti lähiruokaa olevaa heinää (toim. huom. kyllä se nykyään onneksi suostuu syömään vähän muutakin).

Kukka taitaa edustaa meillä sellaista hiljaista enemmistöä. Sunnuntaina äänestyslippuun piirtyisi luultavasti Niinistön kuutonen, koska Kukka nyt ei jaksa liikaa tämmösiä juttuja miettiä ja joku kaverikin tais sitä äänestää. Biaudetkaan ei olisi välttämättä ihan poissuljettu vaihtoehto, koska Kukka saattaisi perustella äänensä myös ihan vaan sukupuolikysymyksellä, koska siinäkään ei tarvittaisi ihan hirveästi mitään taustatutkimusta tai ajatustyötä.

..että tämmöistä tänään!


ps. varmaan sanomattakin selvää, että älkää ottako turhan vakavasti. pps. yllä mainitut kannat eivät välttämättä edusta ponieni virallisia kantoja.

Bromance!

Ilpo saapui kotiin viime lauantai-iltana! On se vaan söpö. Ja pieni, ainakin Kuismaan verrattuna :D Ponipojat ovat tulleet tosi hienosti toimeen keskenään ja noista on kyllä tulossa ihan samanlainen parivaljakko kuin Kukasta ja Hertasta.. Eli toinen (=Kuisma) on Hertta-junior, joka rymyää vähän milloin missäkin, ei oikein pelkää mitään ja keksii välillä mitä uskomattomimpia tempauksia. Ja vastaavasti Ilpo on sitten Kukkamaisen kiltti, vähän syrjään vetäytyvä ja ujo. Pari kuvaa Ilpon ekasta ulkoilusta:

Sumua

Eilen sain pitkästä aikaa viettää oikein pitkän kaavan mukaista poneilupäivää, kun ei tarvinnut muuta kuin kävästä töissä heti aamusta :) Ponien etsiminen laitumelta oli kyllä ihan mielenkiintoista, kun näkyvyys oli sumun takia varsin vähäinen:

...Mutta löytyihän nuo karvapallot sieltä sitten! Kuisma on ihanan seurallinen varsa, se on noista meidän karvanopista aina ekana tulemassa vastaan. Lisäksi Kuisma on myös yleensä ottaen varsin helppo ottaa kiinni myös laitumen aidan väärältä puolelta (..jonne se taas eilen päätyi), menee vaan kyykkyyn ja vähän aikaa lässyttää niin poni on jo vieressä seisomassa :D Saa nähdä miten kauan tuota kikkaa voi käyttää, ennen kuin poni tajuaa joutuvansa kiinni.. Suurella mielenkiinnolla odotan myös Kuisman tulevaa murkkuikää, sillä ainakin vielä se on mitä herttaisin pieni poninalku.

Kuisma ja Kukka innostuivat poseeraamaan kameralle myös vierekkäin (ja kerrankin niin kaukana kamerasta, että niistä jopa sai kuvan!). On niissä vaan kyllä aika paljon samaa näköä! Samanlaiset bambisilmät molemmilla <3

Tuo Kuisman päämerkki on muuten aika hauska, sehän ilmestyi vasta karvan vaihtuessa (..tai sitten joku on käynyt vaihtamassa miun varsan!). Tässä heinäkuun alussa otetussa kuvassa ei vielä näy kuin pari hassua valkoista karvaa:

Yritin tunnistajan papereista saada jotain selkoa, että minä merkkinä ne on tuon tunnistaneet (tai lähinnä, että onko ne vaan sekakarvoja vai tähdenaihe tms.), mutta ne paperit oli täytetty semmosilla harakanvarpailla, että nähtäväksi jää. Joku merkki siihen oli kuitenkin laitettu :D Ja tosiaan eilen oli Kukan vuoro päästä töihin! Mahdollisesti ensi viikonloppuna olisi nimittäin Kukkasenkin aika saada ratsastaja selkäänsä, joten eilen juoksutin Kukkaa satula selässä, ettei esim. kyljillä hölskyvät jalustimet tulisi ihan niin suurena yllätyksenä myöhemmin. Vasemmassa kierroksessa Kukka kulki hienosti (mitä nyt vauhti kiihtyi aina vähän talliin päin juostessa..), oikeassa tuli sitten varsin näyttäviä pukkisarjoja. Tosin pukit vaikutti enemmänkin olevan liiasta innosta kuin Kukalle tyypillisestä (pako)kauhusta johtuvia, koska pyydettäessä neiti poni myös hidasti ja rauhoittui... Ja tulipahan ainakin todettua taas miten erilaisia nuo minun tammat on, Hertta kun ei laukkaa oikeastaan ollenkaan (..paitsi silloin kun joku menee raviradalla ohi..) ja Kukka taas esitti oikein hienoja ja tasapainoisia pätkiä laukkaa liinassa :) Selkeesti siis Hertta on raviponi, ja Kukasta pitää tehä ratsu!

Hertan kanssa käytiin vielä iltapäivästä hölkkäilemässä n. 45min lenkki. Toinen takakenkä alkaa vaan olla aika heikoissa kantimissa ja kengittäjästä ei ole hetkeen kuulunut mitään, joten toivottavasti viimeistään ensi viikolla saadaan uudet (talvi)kengät alle ja päästään taas kunnolla treenaamaan :) Seuraava sopiva startti kun olisi jo ensi kuun alussa Kuopiossa! ps. tallikissa-Bätmän on jälleen palannut vahvuuteen. Tai siis onhan se nyt enemmän ja vähemmän pihassa pyörinyt koko kesän, mutta nyt ilmojen kylmettyä Pörri jaksaa käydä ulkona ehkä kerran päivässä.. Muuten aika meneekin lokoisasti nukkuessa joko omassa laatikossa, tai tallin vintillä heinäpaalien päällä!