Keskenään ne kyllä tykkää painia ja hyvä niin! Välillä nujakointi näyttää aika hurjalta, mutta toisaalta poikien bromance on kyllä sillä tasolla, että toisen hävitessä pihasta alkaa kyllä hörinä ja perään hihkuminen saman tien.
Asemasotavaihe. Herrasmiehet tervehtivät toisiaan kohteliaasti kumartamalla.
High five.
Ja sit mennään!
Kuisma yritti tänään houkutella myös tallikissa-Bätmäniä leikkiin mukaan, mutta jostain syystä hieman heikoin tuloksin..
Kuisman tarhaeleganssia..
Pojat saavat keskittyä olemaan lapsia vielä ihan hyvän aikaa. Inspiraation iskiessä ollaan käyty päiväkävelyillä, mutta päivittäinen käsittely rajoittuu lähinnä ulos päästämiseen ja sisälle ottamiseen. Mitään kiirettä näiden kanssa ei ole, suitsia varmaan sovitellaan päähän tämän kevään aikana (tai no, Kuismallahan suitset on jo kerran viime syksynä olleet päässä..). Minkin kanssa pitäisi kyllä treenata enemmän käsittelyjuttuja, että ihan kaikki ei aina olisi niin kauhean pelottavaa.
Kahden saman ikäisen ponin kanssa puuhastelu on kyllä ihan mahtavaa, kun siinä huomaa parhaiten miten pitää pystyä muokkaamaan omaa käyttäytymistään ponin mukaan, eli kaikkia ei vaan saa samaan muottiin väännettyä. Pojista Kuisma on selkeästi "kovempi" luonteeltaan, sen kanssa pitää olla tarkkana ihmisen omasta tilasta ja pitää selkeästi enemmän johtajan paikkaa yllä. Minkki nyt taas liukenee ruokakupiltakin karkuun jos ihminen on metriä lähempänä, joten sen kanssa ei ainakaan toistaiseksi ole ollut johtajan aseman suhteen suurempia ongelmia :D
Esimerkiksi raipan käyttämisen kanssa saa poikien kanssa olla tarkkana. Kuisma oppi jo viime syksynä (lukemattomien ponin pyydystämis ja takaisin tarhaan taluttamisoperaatioiden aikana), että jumittamaan jäädessä vieressä kävelevän taluttajan paino siirtyy vähän taakse ja sen jälkeen huomautetaan raipalla. Eli liikkeelle kannattaa lähteä viimeistään siinä vaiheessa, kun taluttaja siirtää painoa, tai oikeastaan ei kannata jäkittää ollenkaan.
Kerran erehdyin sitten lähtemään Minkin kanssa kävelylle heti sen jälkeen, kun oltiin tultu Kuisman kanssa kotiin talutusharjoituksista. Enköhän mie ihan automaattisesti ponin pysähtyessä jäkittämään tehnyt sitten samalla tavalla, kuin mitä Kuisman kanssa olen tottunut. Tuloksena oli metrin verran sivulle hypännyt poni, joka tuijotti minua narun päässä silmät ympyrää pyörien ja pöristen. Siis ihan oikeasti. Ja tarkennetaan nyt sen verran vielä, että raipalla huomauttamisella tarkoitan pienellä ranneliikkeellä tehtävää hädin tuskin näpäytystä, eli ei täällä mitään raippoja katkota orivarsoja kouliessa :D
Mutta juu, menipäs nyt vähän lätinäksi! Tässä vielä kuva Minkistä, kun eilen treenattiin vähän näyttelyjuttuja, sen verran kuin mitä tuossa vielä jokseenkin jäisellä pihalla pystyi:
Ai niin, eilen käväisin myös Kukkaponin kanssa ajelulla! Uskallettiin ihan yleiselle tielle (ensimmäistä kertaa ikinä) ja Kukka käyttäytyi yllättävänkin hyvin. Muuta liikennettä ei kyllä näkynyt, mutta joka tapauksessa olen kovin ylpeä ponineidistä, joka jo kotimäen päällä pysähtyi ja kääntyi katsomaan miuta todeten, että "Ihanko oikeasti me lähdetään tuonne suureen pelottavaan maailmaan?" ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti