tiistai 10. huhtikuuta 2012

Neiti kevät on tullut takaisin...

..alkaa nimittäin tällä mäellä huomata, että tallissa on kaksi oria ja kaksi tammaa!

Tai no, tänään Hertta onnistui karkaamaan orien aitaukseen ja Kuismahan vallan innostui vierailemaan tulleesta kaunottaresta. Minkin katsoessa huuli pyöreänä vierestä Kuisma yritti kovasti pomppia Hertan selkään... Onneksi Hertta on lepakkoponi ja väisteli parhaansa mukaan. Hauskin ylläri olikin edessä sitten kun menin nappaamaan Kuisman kiinni, mamman pieni nallekarhu ei nimittäin malttanutkaan kävellä neljällä jalalla... Lupaa erittäin hyvää kuun lopun näyttelyille siis. No, vielä naurattaa, kohta varmaan enää ei jos vastaavat kohtaamiset saavat jatkoa.

Kevättä oli rinnassa kyllä neideilläkin. Ensin kävin ajelemassa Kukan kanssa lyhyen lenkin. Kukan status on vielä aika vahvasti "koulutusvaiheessa" enemmän kuin treenissä, joten lähinnä ollaan haettu rohkeutta kulkea ihan ite kärryjen edessä. Korvia en ole enää pitänyt kiinni, koska kärrien kolina ei enää aiheuta kauhistusta, mutta silmälaput sillä kyllä on. "Kotitie" sujuu jo ihan mallikkaasti, tien varteen ilmestyneet puupinotkaan eivät tänään aiheuttanut ihmetystä (tosin, metsätöiden jäljiltä tielle ilmestynyt oksa sitten sitäkin enemmän), mutta ensimmäinen stoppi tuli, kun pihatieltä pitikin kääntyä "väärään" suuntaan.

Aikaisemmin Kukka on tehnyt vain rohkeuden keräys stoppeja (eli pysähtynyt puhisemaan pelottaville jutuille ja sitten jatkanut matkaa), mutta tänään neiti kokeili myös ojaan peruuttamista. Onneksi tuli kokeiltua nyt kun ojat on vielä täynnä lunta, joten matka stoppasi penkkaan eikä pohjalle :)

Vauhtia Kukalta kyllä löytyy, ensimmäinen haaste lienee vain saada se juoksemaan suoraan, stoppailematta ja ihan kaikkea kyttäilemättä (ja ehkä myös niin, että miun ei tarvii kokoajan pelätä sen lähtevän ryöstämään suuntaan X). Kunhan lumet sulaa metsäteiltäkin niin miulla on kyllä jo hyvä "peruslenkki" mielessä ja uskon, että menokin tasoittuu rutiinilla ja alkuun sillä, että päästään tekemään samaa lenkkiä tutussa ja "turvallisessa" ympäristössä.

Ainiin ja nähtiin myös auto. Peräkärrillinen auto. Joka onneksi hiljensi vauhtia niin paljon, että ehti pysäyttää ennen kuin Kukka päätti yrittää hypätä sen alle.
Kukkasen menoa melkein vuosi sitten :) (Mukana menossa myös Kuisma)


Kukan lenkittämisen jälkeen ajattelin lähteä rentouttavalle ajelulle Hertan kanssa (koska normaalisti kuntolenkkimme koostuu siitä, että otan ohjat käteen ja kerron ku pitää kääntyä, muuten Hertta saa juosta mielensä mukaan). Ensin kohtasimme tiellä saman auton, jonka alle Kukka oli pyrkinyt. Autoilija kohteliaasti pysäytti ja ehdin jo hymähdellä, kun Hertan kanssa nyt tarvitse edes vauhtia hiljentää autojen tullessa vastaan. Kyseinen valkoinen Opel oli kuitenkin ilmeisesti joku itsetuhoisten ponien magneetti, koska Hertta teki ihan samat muuvit kuin Kukkakin. Siis Hertta, jonka kanssa voi huoletta lyllertää tiellä puurekan tullessa vastaan tai aura-auton mennessä ohi...

Noo, parisataa metriä autoepisodin jälkeen Hertta sitten päätti että on ihan ookoo pistellä kiitopukkilaukkaa menemään ja vähät välittää kaikista komennoista. Lopulta päätin sitten kokeilla Pompun kanssa joskus hyväksi koettua kikkaa ja käskeä ponia pinkomaan niin kauan, että hiljentäminen rupeaa kiinnostamaan. Puolisen kilsaa ja yksi ylämäki myöhemmin Hertta olikin jo sitten ihan suostuvainen siirtymään raville... Kotiinpäin tullessa tuli kyllä sitten aivan mahtavia reippaampia pätkiä.. Siis ihan ravia vaan :) En kyllä oo koskaan ymmärtänyt mitä ihmisen pitää tehdä Shetlanninponille saadakseen siitä laiskan ;)

Hertan kevätmeininkejä viime vuodelta.

..ja vuodelta 2009, jolloin sen kanssa sai vielä näyttelykehissä miettiä, että miten hyvin tarina ruokkivasta kädestä ja sen puremisesta oli mielessä..


Semmosta tänään siis, tulipahan leikittyä ponien kanssa ihan urakalla. Niin ja toissa viikonloppuna tuli itsekin kivuttua hevosen selkään pitkästä aikaa:


ps. viisi yötä starttiin on, laskin taas kerran aivan itse :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti