perjantai 18. toukokuuta 2012
Wind of change
Onpas bloggailu jäänyt kaiken muun häslingin takia vähemmälle.
Hertta on myyty ja neiti palailee uuden omistajansa kanssa radoille syksymmällä.
Kukka lähti tänään leasingiin Etelä-Karjalaan, jossa se myös astutetaan tänän kesänä.
Kuisma on vielä kotona, mutta sekin on myynnissä.
Kunhan Kuisma on vielä myyty, niin Minkki muuttaa toiseen talliin ja poneilut jatkuu sitten enää sen kanssa! :)
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta :)
Jyväskylän ravireissulta kertyi tällä kertaa lähinnä kokemusta - kolmestatoista ponista sijoitus oli yhdeksäs ja aikakin varsin vaatimaton 3.19,1. Ja tuomaristolle voisi varmaan lähettää kiitoskirjeen hylkäämättä jättämisestä liikojen laukkojen takia ;)
Tosiaan poni päätti sitten hyppiä laukalle jatkuvasti. Syitä voi tietysti olla monia, ensimmäisenä mieleen tuli kenkä"valinta" radalle, kun Hertta juoksi vielä talvikengässä (tosin lyhyessä hokissa, mutta hokit kuitenkin joka jalassa). Killerin rata olikin jo ihan kesäkunnossa (joskin pehmeä). Ja ylipäätään pehmeä rata nyt ei vaan sovi kaikille ja Hertalla on tosi vähän kokemusta sellaisella juoksemisesta. Ja no, viimeinen 500m tultiin 3.02 vauhtia, että ei Hertta vielä siihen pysty vastaamaan :D Tämähän oli vasta Hertan ensimmäinen startti "kovemmassa" sarjassa.
Lisäksi pohdin tuossa, että osaltaan ongelmaan varmaan vaikuttaa se, että laukkaaminen on Hertalle nykysin huomattavasti helpompaa kun mitä se esim. vuosi sitten oli. Eihän tuo raukka suurinpiirtein edes osannut lapsena laukata (no, ei se kyllä osannut ravatakaan, kun ei se tehnyt muuta ku syöny ja maannu, mieluiten yhtä aikaa). Nyt kun voimaa ja lihasta on tullut lisää, on se laukankin ylläpitäminen helpompaa, joten sitä on mukavampi painella :D
Summa summarum, ponissa tai treenissä ei oo mitään vikaa, mutku ympäristötekijät ja olosuhteet jja jja jja.. Eiks se niin mee aina? ;) Joka tapauksessa, toimintasuunnitelmana on vaihtaa kesäkenkiin asap, laukat alas _heti_ lenkillä ja toukokuun puolella hiitille kokeilemaan mikä on meininki. Tässä nyt mitään sopivia startteja ole muutenkaan tiedossa, joten hyvää aikaa treenata siis... Eli ei muuta ku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Lämmitystä
Valjastuskatoksessa hengailua starttia odotellessa - tässä hommassa Hertta on sentään ihan ku vanha tekijä ;)
Etukaarteessa, Hertta jossain tuolla poniryppään seassa.
...ja Hertan tyylinäyte.
Tosiaan poni päätti sitten hyppiä laukalle jatkuvasti. Syitä voi tietysti olla monia, ensimmäisenä mieleen tuli kenkä"valinta" radalle, kun Hertta juoksi vielä talvikengässä (tosin lyhyessä hokissa, mutta hokit kuitenkin joka jalassa). Killerin rata olikin jo ihan kesäkunnossa (joskin pehmeä). Ja ylipäätään pehmeä rata nyt ei vaan sovi kaikille ja Hertalla on tosi vähän kokemusta sellaisella juoksemisesta. Ja no, viimeinen 500m tultiin 3.02 vauhtia, että ei Hertta vielä siihen pysty vastaamaan :D Tämähän oli vasta Hertan ensimmäinen startti "kovemmassa" sarjassa.
Lisäksi pohdin tuossa, että osaltaan ongelmaan varmaan vaikuttaa se, että laukkaaminen on Hertalle nykysin huomattavasti helpompaa kun mitä se esim. vuosi sitten oli. Eihän tuo raukka suurinpiirtein edes osannut lapsena laukata (no, ei se kyllä osannut ravatakaan, kun ei se tehnyt muuta ku syöny ja maannu, mieluiten yhtä aikaa). Nyt kun voimaa ja lihasta on tullut lisää, on se laukankin ylläpitäminen helpompaa, joten sitä on mukavampi painella :D
Summa summarum, ponissa tai treenissä ei oo mitään vikaa, mutku ympäristötekijät ja olosuhteet jja jja jja.. Eiks se niin mee aina? ;) Joka tapauksessa, toimintasuunnitelmana on vaihtaa kesäkenkiin asap, laukat alas _heti_ lenkillä ja toukokuun puolella hiitille kokeilemaan mikä on meininki. Tässä nyt mitään sopivia startteja ole muutenkaan tiedossa, joten hyvää aikaa treenata siis... Eli ei muuta ku leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Superkukka!
Hertalla oli tänään vapaapäivä, koska eilinen treeni meni huippuhyvin (..ainakin sitä edellisen kerran fiaskoon verrattuna), huomenna käydään perinteiden mukaan testaamassa kaasu ja jarru pienellä lenkillä ja ylihuomenna onkin sitten jo startti! Päästään paalulta lähtemään, saa nähdä miten käy :)
Tänisen palkkapäivän kunniaksi koukkasin tallille Villit-hevostarvikeliikkeen kautta. Mukaan tarttui pojille pari säkkiä rehua (Krafft Groov 90), uusi pullo vitamiinia ja lisäksi metallinen hikiviila, jolla ois tarkoitus antaa ponien karvoille kyytiä.
Ensimmäiseksi uhriksi pääsi Kukka ja kyllähän sitä karvaa lähtikin! Tosin eipä se harjaamalla (tai viilaamalla..) lopu, mutta onpahan sitä nyt ainakin tukoittain irroitettu. Puhuin pikkuveikan ympäri tulemaan kuvaamaan, kun lähdettiin kärryttelemään. Tällä kertaa pysyttiin visusti Kukkasen mukavuusalueella, eli pihatiellä ja isommalla tiellä menemättä sataa metriä kauemmas "kotiristeyksestä".
Korvia ei ole tosiaan pidetty enää kiinni, mutta silmälaput pysyy visusti päässä. Kuolaimenakin on Hertan kuolaimia astetta kovempi ohut sweet iron kolmipala. Alkumatkasta otettiin pysähdyksiä (ja parit protestipukit) ja tuohon isommalle tielle päästyä otettiin sitten ravi- ja käyntipätkiä ees taas.
Kukalla on kyllä jännä ajaa vähän reippaampaa ravia, kun kokoajan on semmonen fiilis, että se saattaa singota ihan mihin suuntaan tahansa ihan milloin vain. Napattiin yksi videopätkäkin, jossa näkyy noita sivuloikkia pari kappaletta:
Mutta siis edelleen, kunhan tuo poni saadaan kulkemaan suoraan ja kilometrin verran edes noita vauhteja mitä se tänään meni niin jää Hertta aika äkkiä kakkoseksi! Ja eipä Kukka ihan nollakuntoinen onneksi ole, kun se on koko ikänsä ollut vähän "ikiliikkuja" mallia, siinä missä Hertta vietti vielä kaksivuotiskeväänä aikansa mieluiten maaten pää heinäkasaan päin, että voi rauhassa syödä samalla..
Loppuun vielä muutamat (toivottavasti) viimeiset talvifiilistelykuvat, sulais jo nuo loputkin lumet pois!
Palaillaan viimeistään sunnuntain ravien jälkeen! :)
Tänisen palkkapäivän kunniaksi koukkasin tallille Villit-hevostarvikeliikkeen kautta. Mukaan tarttui pojille pari säkkiä rehua (Krafft Groov 90), uusi pullo vitamiinia ja lisäksi metallinen hikiviila, jolla ois tarkoitus antaa ponien karvoille kyytiä.
Ensimmäiseksi uhriksi pääsi Kukka ja kyllähän sitä karvaa lähtikin! Tosin eipä se harjaamalla (tai viilaamalla..) lopu, mutta onpahan sitä nyt ainakin tukoittain irroitettu. Puhuin pikkuveikan ympäri tulemaan kuvaamaan, kun lähdettiin kärryttelemään. Tällä kertaa pysyttiin visusti Kukkasen mukavuusalueella, eli pihatiellä ja isommalla tiellä menemättä sataa metriä kauemmas "kotiristeyksestä".
Korvia ei ole tosiaan pidetty enää kiinni, mutta silmälaput pysyy visusti päässä. Kuolaimenakin on Hertan kuolaimia astetta kovempi ohut sweet iron kolmipala. Alkumatkasta otettiin pysähdyksiä (ja parit protestipukit) ja tuohon isommalle tielle päästyä otettiin sitten ravi- ja käyntipätkiä ees taas.
Kukalla on kyllä jännä ajaa vähän reippaampaa ravia, kun kokoajan on semmonen fiilis, että se saattaa singota ihan mihin suuntaan tahansa ihan milloin vain. Napattiin yksi videopätkäkin, jossa näkyy noita sivuloikkia pari kappaletta:
Mutta siis edelleen, kunhan tuo poni saadaan kulkemaan suoraan ja kilometrin verran edes noita vauhteja mitä se tänään meni niin jää Hertta aika äkkiä kakkoseksi! Ja eipä Kukka ihan nollakuntoinen onneksi ole, kun se on koko ikänsä ollut vähän "ikiliikkuja" mallia, siinä missä Hertta vietti vielä kaksivuotiskeväänä aikansa mieluiten maaten pää heinäkasaan päin, että voi rauhassa syödä samalla..
Loppuun vielä muutamat (toivottavasti) viimeiset talvifiilistelykuvat, sulais jo nuo loputkin lumet pois!
Palaillaan viimeistään sunnuntain ravien jälkeen! :)
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Neiti kevät on tullut takaisin...
..alkaa nimittäin tällä mäellä huomata, että tallissa on kaksi oria ja kaksi tammaa!
Tai no, tänään Hertta onnistui karkaamaan orien aitaukseen ja Kuismahan vallan innostui vierailemaan tulleesta kaunottaresta. Minkin katsoessa huuli pyöreänä vierestä Kuisma yritti kovasti pomppia Hertan selkään... Onneksi Hertta on lepakkoponi ja väisteli parhaansa mukaan. Hauskin ylläri olikin edessä sitten kun menin nappaamaan Kuisman kiinni, mamman pieni nallekarhu ei nimittäin malttanutkaan kävellä neljällä jalalla... Lupaa erittäin hyvää kuun lopun näyttelyille siis. No, vielä naurattaa, kohta varmaan enää ei jos vastaavat kohtaamiset saavat jatkoa.
Kevättä oli rinnassa kyllä neideilläkin. Ensin kävin ajelemassa Kukan kanssa lyhyen lenkin. Kukan status on vielä aika vahvasti "koulutusvaiheessa" enemmän kuin treenissä, joten lähinnä ollaan haettu rohkeutta kulkea ihan ite kärryjen edessä. Korvia en ole enää pitänyt kiinni, koska kärrien kolina ei enää aiheuta kauhistusta, mutta silmälaput sillä kyllä on. "Kotitie" sujuu jo ihan mallikkaasti, tien varteen ilmestyneet puupinotkaan eivät tänään aiheuttanut ihmetystä (tosin, metsätöiden jäljiltä tielle ilmestynyt oksa sitten sitäkin enemmän), mutta ensimmäinen stoppi tuli, kun pihatieltä pitikin kääntyä "väärään" suuntaan.
Aikaisemmin Kukka on tehnyt vain rohkeuden keräys stoppeja (eli pysähtynyt puhisemaan pelottaville jutuille ja sitten jatkanut matkaa), mutta tänään neiti kokeili myös ojaan peruuttamista. Onneksi tuli kokeiltua nyt kun ojat on vielä täynnä lunta, joten matka stoppasi penkkaan eikä pohjalle :)
Vauhtia Kukalta kyllä löytyy, ensimmäinen haaste lienee vain saada se juoksemaan suoraan, stoppailematta ja ihan kaikkea kyttäilemättä (ja ehkä myös niin, että miun ei tarvii kokoajan pelätä sen lähtevän ryöstämään suuntaan X). Kunhan lumet sulaa metsäteiltäkin niin miulla on kyllä jo hyvä "peruslenkki" mielessä ja uskon, että menokin tasoittuu rutiinilla ja alkuun sillä, että päästään tekemään samaa lenkkiä tutussa ja "turvallisessa" ympäristössä.
Ainiin ja nähtiin myös auto. Peräkärrillinen auto. Joka onneksi hiljensi vauhtia niin paljon, että ehti pysäyttää ennen kuin Kukka päätti yrittää hypätä sen alle.
Kukan lenkittämisen jälkeen ajattelin lähteä rentouttavalle ajelulle Hertan kanssa (koska normaalisti kuntolenkkimme koostuu siitä, että otan ohjat käteen ja kerron ku pitää kääntyä, muuten Hertta saa juosta mielensä mukaan). Ensin kohtasimme tiellä saman auton, jonka alle Kukka oli pyrkinyt. Autoilija kohteliaasti pysäytti ja ehdin jo hymähdellä, kun Hertan kanssa nyt tarvitse edes vauhtia hiljentää autojen tullessa vastaan. Kyseinen valkoinen Opel oli kuitenkin ilmeisesti joku itsetuhoisten ponien magneetti, koska Hertta teki ihan samat muuvit kuin Kukkakin. Siis Hertta, jonka kanssa voi huoletta lyllertää tiellä puurekan tullessa vastaan tai aura-auton mennessä ohi...
Noo, parisataa metriä autoepisodin jälkeen Hertta sitten päätti että on ihan ookoo pistellä kiitopukkilaukkaa menemään ja vähät välittää kaikista komennoista. Lopulta päätin sitten kokeilla Pompun kanssa joskus hyväksi koettua kikkaa ja käskeä ponia pinkomaan niin kauan, että hiljentäminen rupeaa kiinnostamaan. Puolisen kilsaa ja yksi ylämäki myöhemmin Hertta olikin jo sitten ihan suostuvainen siirtymään raville... Kotiinpäin tullessa tuli kyllä sitten aivan mahtavia reippaampia pätkiä.. Siis ihan ravia vaan :) En kyllä oo koskaan ymmärtänyt mitä ihmisen pitää tehdä Shetlanninponille saadakseen siitä laiskan ;)
Semmosta tänään siis, tulipahan leikittyä ponien kanssa ihan urakalla. Niin ja toissa viikonloppuna tuli itsekin kivuttua hevosen selkään pitkästä aikaa:
ps. viisi yötä starttiin on, laskin taas kerran aivan itse :)
Tai no, tänään Hertta onnistui karkaamaan orien aitaukseen ja Kuismahan vallan innostui vierailemaan tulleesta kaunottaresta. Minkin katsoessa huuli pyöreänä vierestä Kuisma yritti kovasti pomppia Hertan selkään... Onneksi Hertta on lepakkoponi ja väisteli parhaansa mukaan. Hauskin ylläri olikin edessä sitten kun menin nappaamaan Kuisman kiinni, mamman pieni nallekarhu ei nimittäin malttanutkaan kävellä neljällä jalalla... Lupaa erittäin hyvää kuun lopun näyttelyille siis. No, vielä naurattaa, kohta varmaan enää ei jos vastaavat kohtaamiset saavat jatkoa.
Kevättä oli rinnassa kyllä neideilläkin. Ensin kävin ajelemassa Kukan kanssa lyhyen lenkin. Kukan status on vielä aika vahvasti "koulutusvaiheessa" enemmän kuin treenissä, joten lähinnä ollaan haettu rohkeutta kulkea ihan ite kärryjen edessä. Korvia en ole enää pitänyt kiinni, koska kärrien kolina ei enää aiheuta kauhistusta, mutta silmälaput sillä kyllä on. "Kotitie" sujuu jo ihan mallikkaasti, tien varteen ilmestyneet puupinotkaan eivät tänään aiheuttanut ihmetystä (tosin, metsätöiden jäljiltä tielle ilmestynyt oksa sitten sitäkin enemmän), mutta ensimmäinen stoppi tuli, kun pihatieltä pitikin kääntyä "väärään" suuntaan.
Aikaisemmin Kukka on tehnyt vain rohkeuden keräys stoppeja (eli pysähtynyt puhisemaan pelottaville jutuille ja sitten jatkanut matkaa), mutta tänään neiti kokeili myös ojaan peruuttamista. Onneksi tuli kokeiltua nyt kun ojat on vielä täynnä lunta, joten matka stoppasi penkkaan eikä pohjalle :)
Vauhtia Kukalta kyllä löytyy, ensimmäinen haaste lienee vain saada se juoksemaan suoraan, stoppailematta ja ihan kaikkea kyttäilemättä (ja ehkä myös niin, että miun ei tarvii kokoajan pelätä sen lähtevän ryöstämään suuntaan X). Kunhan lumet sulaa metsäteiltäkin niin miulla on kyllä jo hyvä "peruslenkki" mielessä ja uskon, että menokin tasoittuu rutiinilla ja alkuun sillä, että päästään tekemään samaa lenkkiä tutussa ja "turvallisessa" ympäristössä.
Ainiin ja nähtiin myös auto. Peräkärrillinen auto. Joka onneksi hiljensi vauhtia niin paljon, että ehti pysäyttää ennen kuin Kukka päätti yrittää hypätä sen alle.
Kukkasen menoa melkein vuosi sitten :) (Mukana menossa myös Kuisma)
Kukan lenkittämisen jälkeen ajattelin lähteä rentouttavalle ajelulle Hertan kanssa (koska normaalisti kuntolenkkimme koostuu siitä, että otan ohjat käteen ja kerron ku pitää kääntyä, muuten Hertta saa juosta mielensä mukaan). Ensin kohtasimme tiellä saman auton, jonka alle Kukka oli pyrkinyt. Autoilija kohteliaasti pysäytti ja ehdin jo hymähdellä, kun Hertan kanssa nyt tarvitse edes vauhtia hiljentää autojen tullessa vastaan. Kyseinen valkoinen Opel oli kuitenkin ilmeisesti joku itsetuhoisten ponien magneetti, koska Hertta teki ihan samat muuvit kuin Kukkakin. Siis Hertta, jonka kanssa voi huoletta lyllertää tiellä puurekan tullessa vastaan tai aura-auton mennessä ohi...
Noo, parisataa metriä autoepisodin jälkeen Hertta sitten päätti että on ihan ookoo pistellä kiitopukkilaukkaa menemään ja vähät välittää kaikista komennoista. Lopulta päätin sitten kokeilla Pompun kanssa joskus hyväksi koettua kikkaa ja käskeä ponia pinkomaan niin kauan, että hiljentäminen rupeaa kiinnostamaan. Puolisen kilsaa ja yksi ylämäki myöhemmin Hertta olikin jo sitten ihan suostuvainen siirtymään raville... Kotiinpäin tullessa tuli kyllä sitten aivan mahtavia reippaampia pätkiä.. Siis ihan ravia vaan :) En kyllä oo koskaan ymmärtänyt mitä ihmisen pitää tehdä Shetlanninponille saadakseen siitä laiskan ;)
Hertan kevätmeininkejä viime vuodelta.
..ja vuodelta 2009, jolloin sen kanssa sai vielä näyttelykehissä miettiä, että miten hyvin tarina ruokkivasta kädestä ja sen puremisesta oli mielessä..
Semmosta tänään siis, tulipahan leikittyä ponien kanssa ihan urakalla. Niin ja toissa viikonloppuna tuli itsekin kivuttua hevosen selkään pitkästä aikaa:
ps. viisi yötä starttiin on, laskin taas kerran aivan itse :)
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Ponipoikien kevätpainit
Kevät alkaa pikkuhiljaa saapua myös Timonmäelle, ja ehkä vähän kauhunsekaisin tuntein odotellaan miten nykyisellä testosteronin määrällä ruvetaan pärjäämään :D Tosin ainakin toistaiseksi Kuisma ja Minkki on kyllä olleet ihan yhtä suloisia herrasmiehiä (..poikia) kuin aina ennenkin :)
Keskenään ne kyllä tykkää painia ja hyvä niin! Välillä nujakointi näyttää aika hurjalta, mutta toisaalta poikien bromance on kyllä sillä tasolla, että toisen hävitessä pihasta alkaa kyllä hörinä ja perään hihkuminen saman tien.
Pojat saavat keskittyä olemaan lapsia vielä ihan hyvän aikaa. Inspiraation iskiessä ollaan käyty päiväkävelyillä, mutta päivittäinen käsittely rajoittuu lähinnä ulos päästämiseen ja sisälle ottamiseen. Mitään kiirettä näiden kanssa ei ole, suitsia varmaan sovitellaan päähän tämän kevään aikana (tai no, Kuismallahan suitset on jo kerran viime syksynä olleet päässä..). Minkin kanssa pitäisi kyllä treenata enemmän käsittelyjuttuja, että ihan kaikki ei aina olisi niin kauhean pelottavaa.
Kahden saman ikäisen ponin kanssa puuhastelu on kyllä ihan mahtavaa, kun siinä huomaa parhaiten miten pitää pystyä muokkaamaan omaa käyttäytymistään ponin mukaan, eli kaikkia ei vaan saa samaan muottiin väännettyä. Pojista Kuisma on selkeästi "kovempi" luonteeltaan, sen kanssa pitää olla tarkkana ihmisen omasta tilasta ja pitää selkeästi enemmän johtajan paikkaa yllä. Minkki nyt taas liukenee ruokakupiltakin karkuun jos ihminen on metriä lähempänä, joten sen kanssa ei ainakaan toistaiseksi ole ollut johtajan aseman suhteen suurempia ongelmia :D
Esimerkiksi raipan käyttämisen kanssa saa poikien kanssa olla tarkkana. Kuisma oppi jo viime syksynä (lukemattomien ponin pyydystämis ja takaisin tarhaan taluttamisoperaatioiden aikana), että jumittamaan jäädessä vieressä kävelevän taluttajan paino siirtyy vähän taakse ja sen jälkeen huomautetaan raipalla. Eli liikkeelle kannattaa lähteä viimeistään siinä vaiheessa, kun taluttaja siirtää painoa, tai oikeastaan ei kannata jäkittää ollenkaan.
Kerran erehdyin sitten lähtemään Minkin kanssa kävelylle heti sen jälkeen, kun oltiin tultu Kuisman kanssa kotiin talutusharjoituksista. Enköhän mie ihan automaattisesti ponin pysähtyessä jäkittämään tehnyt sitten samalla tavalla, kuin mitä Kuisman kanssa olen tottunut. Tuloksena oli metrin verran sivulle hypännyt poni, joka tuijotti minua narun päässä silmät ympyrää pyörien ja pöristen. Siis ihan oikeasti. Ja tarkennetaan nyt sen verran vielä, että raipalla huomauttamisella tarkoitan pienellä ranneliikkeellä tehtävää hädin tuskin näpäytystä, eli ei täällä mitään raippoja katkota orivarsoja kouliessa :D
Mutta juu, menipäs nyt vähän lätinäksi! Tässä vielä kuva Minkistä, kun eilen treenattiin vähän näyttelyjuttuja, sen verran kuin mitä tuossa vielä jokseenkin jäisellä pihalla pystyi:
Ja pistetäänpä nyt ravipätkän videokin vielä tähän, kun ei liikekuvista yksikään oikein onnistunut!
Ai niin, eilen käväisin myös Kukkaponin kanssa ajelulla! Uskallettiin ihan yleiselle tielle (ensimmäistä kertaa ikinä) ja Kukka käyttäytyi yllättävänkin hyvin. Muuta liikennettä ei kyllä näkynyt, mutta joka tapauksessa olen kovin ylpeä ponineidistä, joka jo kotimäen päällä pysähtyi ja kääntyi katsomaan miuta todeten, että "Ihanko oikeasti me lähdetään tuonne suureen pelottavaan maailmaan?" ;)
Keskenään ne kyllä tykkää painia ja hyvä niin! Välillä nujakointi näyttää aika hurjalta, mutta toisaalta poikien bromance on kyllä sillä tasolla, että toisen hävitessä pihasta alkaa kyllä hörinä ja perään hihkuminen saman tien.
Asemasotavaihe. Herrasmiehet tervehtivät toisiaan kohteliaasti kumartamalla.
High five.
Ja sit mennään!
Kuisma yritti tänään houkutella myös tallikissa-Bätmäniä leikkiin mukaan, mutta jostain syystä hieman heikoin tuloksin..
Kuisman tarhaeleganssia..
Pojat saavat keskittyä olemaan lapsia vielä ihan hyvän aikaa. Inspiraation iskiessä ollaan käyty päiväkävelyillä, mutta päivittäinen käsittely rajoittuu lähinnä ulos päästämiseen ja sisälle ottamiseen. Mitään kiirettä näiden kanssa ei ole, suitsia varmaan sovitellaan päähän tämän kevään aikana (tai no, Kuismallahan suitset on jo kerran viime syksynä olleet päässä..). Minkin kanssa pitäisi kyllä treenata enemmän käsittelyjuttuja, että ihan kaikki ei aina olisi niin kauhean pelottavaa.
Kahden saman ikäisen ponin kanssa puuhastelu on kyllä ihan mahtavaa, kun siinä huomaa parhaiten miten pitää pystyä muokkaamaan omaa käyttäytymistään ponin mukaan, eli kaikkia ei vaan saa samaan muottiin väännettyä. Pojista Kuisma on selkeästi "kovempi" luonteeltaan, sen kanssa pitää olla tarkkana ihmisen omasta tilasta ja pitää selkeästi enemmän johtajan paikkaa yllä. Minkki nyt taas liukenee ruokakupiltakin karkuun jos ihminen on metriä lähempänä, joten sen kanssa ei ainakaan toistaiseksi ole ollut johtajan aseman suhteen suurempia ongelmia :D
Esimerkiksi raipan käyttämisen kanssa saa poikien kanssa olla tarkkana. Kuisma oppi jo viime syksynä (lukemattomien ponin pyydystämis ja takaisin tarhaan taluttamisoperaatioiden aikana), että jumittamaan jäädessä vieressä kävelevän taluttajan paino siirtyy vähän taakse ja sen jälkeen huomautetaan raipalla. Eli liikkeelle kannattaa lähteä viimeistään siinä vaiheessa, kun taluttaja siirtää painoa, tai oikeastaan ei kannata jäkittää ollenkaan.
Kerran erehdyin sitten lähtemään Minkin kanssa kävelylle heti sen jälkeen, kun oltiin tultu Kuisman kanssa kotiin talutusharjoituksista. Enköhän mie ihan automaattisesti ponin pysähtyessä jäkittämään tehnyt sitten samalla tavalla, kuin mitä Kuisman kanssa olen tottunut. Tuloksena oli metrin verran sivulle hypännyt poni, joka tuijotti minua narun päässä silmät ympyrää pyörien ja pöristen. Siis ihan oikeasti. Ja tarkennetaan nyt sen verran vielä, että raipalla huomauttamisella tarkoitan pienellä ranneliikkeellä tehtävää hädin tuskin näpäytystä, eli ei täällä mitään raippoja katkota orivarsoja kouliessa :D
Mutta juu, menipäs nyt vähän lätinäksi! Tässä vielä kuva Minkistä, kun eilen treenattiin vähän näyttelyjuttuja, sen verran kuin mitä tuossa vielä jokseenkin jäisellä pihalla pystyi:
Ai niin, eilen käväisin myös Kukkaponin kanssa ajelulla! Uskallettiin ihan yleiselle tielle (ensimmäistä kertaa ikinä) ja Kukka käyttäytyi yllättävänkin hyvin. Muuta liikennettä ei kyllä näkynyt, mutta joka tapauksessa olen kovin ylpeä ponineidistä, joka jo kotimäen päällä pysähtyi ja kääntyi katsomaan miuta todeten, että "Ihanko oikeasti me lähdetään tuonne suureen pelottavaan maailmaan?" ;)
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Lappeenrannan ravit
Pari päivää myöhässä kuulumisia Lappeenrannasta - tuppaa noi työt taas vähän haittaamaan harrastusta...
Oltiin isukin kanssa kerrankin ajoissa jossain (lue: tunti liian ajoissa) ja kuten arvon kuskikin jossain vaiheessa päivää totesi, niin eiköhän just sillon järjestelyt oo myöhässä.
Yllä olevissa kuvissa Hertta pyörii lämmiteltävänä radalla ensimmäisten sinne menneiden hevosten joukossa, huomioikaa radan pinta ;)
...ja tässä sitten kuva radan pinnasta, kun viimein päästiin (melkein 1½h myöhässä..) lähtemään kilvanajoon:
Itse startti meni kyllä Hertan osalta varsin hyvin, jännättiin miten se lähtee 60m takamatkalta ees liikkeelle, kun aina aiemmin poni on päässy lähtemään paalulta.. Mutta hyvinhän se meni.
Lähdön jälkeen Hertan kanssa samalta voltilta lähtenyt (ja lähdön voittanut) poni lähti sen verran rivakasti liikkeelle, että Hertta ei pystynyt siihen ihan vastaamaan ja katottiinkin, että siihenkö se sitten jämähti juoksemaan pari poninmittaa pääjoukon perässä :D Mutta takasuoralla Hertta sai juoksuvaihteen päälle ja rupes nykimään hienosti, harmi vaan että kertaalleen kuski joutui ottamaan vauhdit pois ja vetämään Hertan reilusti ulos väistääkseen edellä ollutta valjakkoa.
Loppusuoralla ei ihan vielä kilpailuintoa löytynyt riittävästi, mutta lopputuloksena kuitenkin kuudes sija (ja viimeiset rahat, eli kokonaista 8€!). Vieläkin voi siis päteä sillä, että miun poni on ollu joka startissa rahoilla ;) Aikakin oli ihan jees huomioon ottaen, että rata oli määritelty "Raskaaksi talviradaksi", eli 3.14,6 :)
Seuraavan kerran kilpaillaan sitten näillä näkymin Killerillä, jossa Hertta pääsee takaisin tutulle lähtöpaikalleen, eli paalulle ;)
Yllä olevissa kuvissa Hertta pyörii lämmiteltävänä radalla ensimmäisten sinne menneiden hevosten joukossa, huomioikaa radan pinta ;)
...ja tässä sitten kuva radan pinnasta, kun viimein päästiin (melkein 1½h myöhässä..) lähtemään kilvanajoon:
Ensimmäinen kaarre, Hertta taidokkaasti merkitty punaisella nuolella!
Itse startti meni kyllä Hertan osalta varsin hyvin, jännättiin miten se lähtee 60m takamatkalta ees liikkeelle, kun aina aiemmin poni on päässy lähtemään paalulta.. Mutta hyvinhän se meni.
Lähdön jälkeen Hertan kanssa samalta voltilta lähtenyt (ja lähdön voittanut) poni lähti sen verran rivakasti liikkeelle, että Hertta ei pystynyt siihen ihan vastaamaan ja katottiinkin, että siihenkö se sitten jämähti juoksemaan pari poninmittaa pääjoukon perässä :D Mutta takasuoralla Hertta sai juoksuvaihteen päälle ja rupes nykimään hienosti, harmi vaan että kertaalleen kuski joutui ottamaan vauhdit pois ja vetämään Hertan reilusti ulos väistääkseen edellä ollutta valjakkoa.
Loppusuoralla ei ihan vielä kilpailuintoa löytynyt riittävästi, mutta lopputuloksena kuitenkin kuudes sija (ja viimeiset rahat, eli kokonaista 8€!). Vieläkin voi siis päteä sillä, että miun poni on ollu joka startissa rahoilla ;) Aikakin oli ihan jees huomioon ottaen, että rata oli määritelty "Raskaaksi talviradaksi", eli 3.14,6 :)
Seuraavan kerran kilpaillaan sitten näillä näkymin Killerillä, jossa Hertta pääsee takaisin tutulle lähtöpaikalleen, eli paalulle ;)
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Vaatteet on mun aatteet ja suunnitelmat on tehty muutettaviksi :)
Suostuttelin samalla isin esittelemään Herttaa myös ilman loimea. Ei se luonnossa ihan noin muulilta näytä! :D
..Iskä esitteli ihan oma-aloitteisesti vielä juoksuttajankykyjään..Tänään oli siis tarkoitus irtojuoksuttaa tuota neitiä tarhassa, mutta jätinpä sitten välistä kun Hertta ei ole oikein kestänyt aidoissa viime aikoina muutenkaan. Esimerkiksi eilen Hertan aamuheinät olivat myöhässä (normaalisti ponit pistetään ulos ja heinät viskataan perään, mutta eilen iskän piti availla paalinarut ennen kun se pääsi heinien jakoon), joten poninretale päätti sitten mennä itse niitä vintiltä etsimään. Sitten kun heinät oli tarhassa niin poni marssi takaisin tarhan puolelle.. Eli käytiin sitten ajelemassa rento lenkki, Hertta hokas ihan ite venytellä kaulaakin ooikein pitkälle alas ja hölkkäillä selkä pyöreenä! Voi olla, että huomenna vapaillaan Hertan kanssa ja vähän hotsittais kyllä lähteä sen sijaan Kukkasella ajamaan :)
Lenkin jälkeen Hertta pääsi perinteiden mukaan pihalle piehtaroimaan ja puuhailemaan Herttajuttuja.Kukkasenkin suhteen suunnitelmat on vähän muuttumassa, en tiiä onko aika kullannu muistot vai mikä mut nyt olis kyllä inspiraatiota ruveta tekemään siitäkin ihan kunnon käyttöponi! Että kyllä kai niitten kiimojen kanssa pärjää.. :D Näistä suunnitelmista lisää tuonnempana sitten! Loppuun vielä pari kuvaa Minkistä, vaikka näissäkään laatu päätä huimaa kun on uuden kameran käyttö vielä vähän hakusessa:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)