Ja taas mennään

Suomen talvi ei kyllä nyt sitten ollutkaan ihan kauhean kiva. Ensin tuuli pöllytti lumet pellolla epätasaisesti erinäisiin kasoihin, sitten tuli plussakelit ja nyt on kääntynyt pakkasen puolelle. Pellolle ei siis enää ole asiaa, kun lumen pinta on jäätynyt ja alla saattaa sitten olla metrinkin verran lunta syvimmissä paikoissa.

Miran oli tarkoitus nousta viikonloppuna Hertan selkään kokeilumielessä, mutta sattuneista syistä sunnuntaiaamuna ratsastuskunto ei sitten ollut ihan kohdillaan.. Eli Heepsi neiti vietti sitten iloisia vapaita.

Eilen oli tarkoitus juoksuttaa ponineiti, että tänään päästäisiin sitten rauhassa ajamaan, mutta jumiuduin koululle ja olin kotona vasta kahdeksan jälkeen illalla. Jäi sitten suunnitelman alkuosa toteuttamatta, mutta päätin joka tapauksessa lähteä tänään reen kanssa liikenteeseen.

Heepsi olikin jokseenkin reippaana ja sehän pisteli sitten vanhasta muistista pellon puolelle heti pihasta lähtiessä, kun sinnehän me ollaan "aina" ennenkin suunnattu. Tuli ponille pienenä yllätyksenä, että ei meinannut jalat yltää maahan ja muutenkin oli vähän hankala kulkea siellä. Kuskikin pääsi siis kävelyhommiin kun kahlattiin n. 50 metriä että päästiin takaisin pihaan (rekeä on jokseenkin hankala kääntää umpihangessa). Uusintayrityksellä päästiin sitten jo ihan fiksusti poistumaan pihasta.

Hertta oli tuttuun tyyliin hyvinkin reippaalla päällä, joten annoin sen sitten ravatakin enemmän kuin normaalisti. Tuntuu vähän tyhmältä jarrutella kokoajan, vaikka ei sen nyt oikein tartteis kokoajan juostakaan. Jarrut toimii siis ihan hyvin kyllä ja siirtymiset ravista käyntiin on ihan ok, mutta Hertta kävelee rauhassa ehkä kymmenen askelta ja rupeaa sitten taas tarjoamaan ravia... Hölkkäiltiin siis tuota autotietä niin pitkälle, että nähtiin lastauksessa oleva puurekka. Siinä sai käännettyä kätevästi ympäri, joten tehtiin uukkarit ja lähdettiin kotia kohti ja eiköhän se rekka sitten kohta ollut jo meidän persiissä kiinni. Onneksi oli kuitenkin fiksu kuljettaja, joka odotteli sitten turvallisen välimatkan päässä, että sain Hertan ohjattua yhdelle sivutielle. Ja eipä tuo Heepsi korvaansa lotkauttanut kun rekka sitten ajoi ohi. Loppumatkasta vastaan tuli vielä kaksi autoa peräkkäin, ensimmäisen valoja Hertta pysähtyi tuijottamaan, mutta toisen kohdalla se jo käveli rennosti korvat pystyssä kotia kohti.

Kaivelin Hertalle sitten kotiin tullessa Jokerin vanhan loimen (..jota käytettiin sillä ehkä kaksi kertaa kun se oli aivan liian iso) ja se olikin ihan ok Hertan päällä, edestä vähän liian pitkä, mutta kaula-aukko ja pituus muuten oli varsin sopiva. Pitänee siis näyttää sille vähän ompelukonetta :)

Ja Jokerin perintötavaroista vielä, tänäänkin Hertan jaloissa oli joskus 90-luvun lopussa HIHS:stä ostetut jalkaheijastimet:

Aivan loistavat, ovat siis kestäneet vuosikymmenen verran käyttöä (tosin, jokseenkin epäsäännöllistä sellaista :D) ja ovat edelleen "täydessä iskussa". Pysyvät jaloissa tarran ja varmistussoljen ansiosta hyvin, josta kertonee se, että yksikään noista neljästä ei ole vielä hävinnyt reissussa. Yritin joskus googlailla noita valmistanutta firmaa, mutta en löytänyt oikein mitään joten ehkä ne ovat sitten lopettaneet tms.