Käytiin tänään Heepsin kanssa taas ajelulla. Tarkoitus oli tehdä pitkä lenkki ja mentiin tuota autotietä pitemmälle kun mitä ollaan koskaan menty, mutta siitä huolimatta oltiin takaisin tallin pihassa 35min sen jälkeen kun lähdettiin?! Tosin asialla saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että tuo pimpelipom-poni pisteli taas kotiinpäin tullessa varsin vauhdikasta ravia. Itseasiassa yhden suoran päässä jarrutusmatka oli varmaan lähempänä 50m kun toisesta päästä tulikin auto vastaan, ja taas kävi mielessä että pitäisiköhän tuolle kehittää jotain vahvempaa jarrua. Toisaalta kun varusteurheilu kuitenkin on aika loputon suo, ja Hertta on kyllä tosi herkkä silloin kun malttaa kuunnella. Eli tuumaillaan...

Iinan vinkistä päätin sitten ilmoittaa Hertan mätsäreihin ja agilityyn Rautjärvelle. Itse kilpailut on vasta huhtikuun alussa, mutta henkinen valmistautuminenhan pitää aloittaa ajoissa.




Herttahan on siis synnynnäinen agilityponi ;) Tosin rata sisältää myös etujalkojen laiton renkaan sisälle, joten sitä pitänee harjoitella vielä. Joskus pari vuotta sitten se kyllä onnistui, joten eiköhän se saada onnistumaan nytkin :D

Vähän kyllä pitää purnata taas siitä, että kutsun mukaan agilityradalla pitää ponin olla suitsittuna (ainakin Hertan kanssa mentäisiin mielummin riimulla ja narulla) ja ylipäätään ponin pitää olla suitsittuna koko ajan näyttelypaikalla. Eli eipä tarvitse taaskaan käyttää Hertan näyttelyriimua :(

Niin ja tosiaan agilitystä vielä, kutsun mukaan raippa ja makupalojen anto radalla on kiellettyä. Tämä nyt ei sinänsä suuri ongelma ole (vaikka tosin olen jalkojen laiton renkaaseen opettanut aiemmin antamalla raipalla merkin liikuttaa etujalkoja, koska niitten koipien nostaminen renkaan sisälle on musta vähän liian helppoa :D), mutta vähän hippeilyltä vaikuttaa silti. Raippa on kuitenkin merkinanto-, eikä rankaisuväline.

Ja makupalathan ei meille myöskään ole mikään ongelma, kun nuo ponilapset ei ole koskaan mitään ruokaa suoraan kädestä saaneet. Tästä päätöksestä olen jokseenkin ylpeä, sillä ponit oppii niin hämmentävän nopeasti "kerjäämään" niitä makupaloja maastakin (ts. kun menen tarhaan makupalojen kanssa ponit rupeaa vaan tutkimaan maata edessään, koska ne on tottuneet löytämään leipäpalansa edestään :D), että eiköhän nuo molemmat osaisi järsiä käsiä ja taskujakin, jos ne sieltä luulisivat jotain ruokaa saavansa..